tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusia tuulia


Tarkotuksena olis hiukan muokata blogin ulkonäköä. Sisältö pysyy aikalailla samanlaisena. Kirjoitella yritän vähintää kerran viikossa mielellää kaks. Neulomistavoitteksi otan vuodelle 2014 kirjoneuleen selättämisen. Eli tavotteena olis oppia tekemää tasasta kirjoneuletta, joka ei vetäis ja kiristäis hirmusesti. Lisäks pidän kirjaa kulutetuista langoista. Tavotteena saaha omia lanka varastoja pienemmäkis, niitä kun en oikee pysty punnitsemaa kun on nuo miun langat edellee hajallaa kolmessa eri paikassa. Ja jos ne vaikka vuoden aikana jo onnistuisin keräämää kaikki samaa paikkaa.

Huovutus-saralla tavotteena olis myös pitää kirjaa käytetyistä villoista. Ja alottaa pitkäaikasen haaveen toteutus eli pitää oma huopatyönäyttely. Sitä varten täytyy ottaa hiukan eri näyttelypaikoista tietoa ja se mitä sellaiset ylipäänsä maksaa. Näyttelyä varten pitääki sitte jo alkaa töitä valmistamaa ja teemoja sun muita miettimää.

Vuoden alusta laittan myös oman elämän järjestyksee, tarkotuksena olis alottaa elämäntapamuutos. Viime aikoina on tuo puntari ruvennu näyttämää jo tähtitieteellisiä lukuja. Oon katellu erilaisii ryhmäliikunta tunteja, koska yksin ei oikee liikunta miulta onnistu, tuntuu että tarvin jonkuu käskemää mitä pitää tehä. Toisaalta taas kun ei oo myöskää aikasemmin tullu muuta tehtyä kun lenkkeiltyä ei oikee tiiäkkää mistää mitää. Saa nyt sit nähä kuin äijän käy, nyt on kyl tosin ihan toisenlainen asennekki koko hommaa kun aikasemmin. Ja niihä se menee että kaikkki on asenteesta kiinni.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Ei ihan täydellinen, mutta aika lähellä

Miun pitkä aikasimman hoitohepan omistajalle tein pukinkonttii huovutetun pannulapun tai patalapun tai voi sen vaikka seinälle laittaa jos siltä tuntuu.

Ensin piti käyä kameran kanssa tarhassa ottamassa tuoreita kuvia samlla sitte otin tonttulakki kuvat. No pienempi malli oli ni heinien lumoissa ettei kiinnittäny minuu ja kameraa minkäälaisist huomioo, mikä on tosi harvinaist kun yleensä herra roikkuu hihassa tai lahkeessa. Lisäks seistää yleensä niin lähellä ettei kuvassa oo kun korva tai silmä. Vanha neiti oli tas nii happamalla päällä ettei näyttäny miulle yhtää ilmettä missä olis ollu korvat hörössä.

Kotona sitte kaivalin huovutustarvikkeet esii ja alotin neulahuovutuksen ja kello oli jotaki puolen yön paikkeilla. No olipahan jotaki tekemistä kun taas täysikuu oli minuu valvottamassa. Ensin siis neulahuovutin ja seuraavana päivänä vesihuovutintyön. Lauteilla työ kuivui paripaäivää ja vielä hiukan höyrytystä, jonka jälkee työ oli valmiina pakettiin laitettavaks. 



Kokoa valmiilla työllä oli noin 25*25. Tää on ensimmäinen esittävä työ, jonka oon huovuttamal tehny. Lopputuloksee oon ihan tyytyväinen varsinki tuo silmä onnistu hirmusen hyvin ja siitä tuli elävän näkönen. Tää ei jää kyllä viimiseks, tarkotuksena olis alkaa harjottelemaa esittävien huovutustöitten tekemistä. Huovutusrintamalla alkaa nyt tapahtumaa enemmän kun on taas tosi paljo erilaisii ideoit mitä haluun kokeilla ja harjotella. Jotenki tuo syksynä 2012 tehty pakkopulla oppari huovutus vei innostuksen joksiki aikaa, mutta nyt alkaa taas huovutuskärpänen levitellä siipiää.  

tiistai 24. joulukuuta 2013

maanantai 23. joulukuuta 2013

Viimiset tossut uunista ulos

Vielä ehin tekemää muutamat huopatossut pukin konttii ennenku oli liian myöhästä. Jo muutama viikko sitte kävin huovuttamassa isompien tossujen aihiot ja viime viikolla sitte hain ne kotii. Samalla sitte huovuttelin hiukan pienempien tossujen aihiot kun sellasia vielä pyydetti. Kovast toivoin että saisin nekin vielä kuivatettua ja valmiiks ennenkun aatto koittais. Normaalist jätän kaikes rauhas tossut kuivumaa, joko kesäl aurinkoo tai sitte huoneenlämpöö yleens kylppärin lattialle. Nää tohvelit kuivu nyt äiteen vessan patterilla, kun sillä on nii hirmusen lämmin ja kuuma. Vanha patteri kun on, ni sitä ei saa säädettyy ja sehän oli tällä kertaa miun onni.


Pohjan ruskea karstavilla on luontovillaa eli sitä ei ole värjätty millään lailla. Nää on miun isoimmat tossut mitä oon tehny ja sen takia valitsin helpost huopuvan villan. Päällä on koristeena merinovilla. Valmiisii tossuihin on ommeltu valmiit teollisuushuovasta tehdyt tähet ja katajanapit. Pohjassa on maitokumiliima. 


Pikakuivatuksessa olleet pienemmät tossut on tehty värjätystä karstavillasta ja koristeena on myös merinovilla. Valkoset sydämmet on teollisuushuopaa ja nekin on ostettu valmiina. Tossun reunaa on ommeltu pykäpisto? reuna Novitan seiska veikka langalla siinä kun oli sopivan sävynen lanka ja löyty helposti äiteen jemmoista. Pohjassa on maitokumiliima.  


Siinä ne sitte valmiit tohvelit on ritirati rinnakkain. Isommat on kokoa 46-47 ja pienemmän 37. Nuo isommat on kyllä ihan hirmusen isot. Niihin olis varmaa mahtunu vauva sisälle nukkumaa. 


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Maalia pintaa

Ostin jo syyskuussa kaks käsin tehtyä koukero kynttilää. Tähän asti ne on ollu laatikossa turvassa kun en oo löytän mieleisii jalkoi niille. Nyt sitte halusin laittaa kynttilät jo esille enkä vaan ihailla niitä laatikossa. Kauppa reissulla löysin sitte pienet ja sirot kynttilänjalat no ehkä nekää ei ollu ihan sellaset mitä oli mieleessä, mut saa nt tähä hätää kelvata.


Materiaalina on joku metalli, aika painavat on kuitenki vaikka korkeutta ei oo kun noin 17 cm. Ja väri oli aika karsee. Tosin tykkään kyllä vihreestä ja tää väri toimis ihan hyvin keväällä, mut ei kyllä talvi aikana. Kaivelin askartelukaapin perukoilta akryylimaalia ja tuputtimen. Tupsuttelin ensin yhen kerroksen maalia ja sitte vielä vähän ajan päästä toisen kerroksen ja yritin tehä sellasta rouheeta epätasasta pintaa. 


Näistä tuli ihan mukavan näköset valkosena, harmi kun en muistanu ottaa pinnasta kuvaa siitä tykkään kyllä kaikista eniten. Jotenki toi valkonen on sellain väri mitä mie siedän pieninä annoksina. En ikinä vois asuu sellases talos mikä olis valkonen, niikun useessa sisustuslehdis aina näkee. 


Nuo miun kynttilät on kyllä ihan liian isot nuihi jalkoihin. Mutta on ne vaan ihanat koukerot. Tosin eipä nuo jalat hirmusesti ees näy hyllyltä kun in tavaraa eessä mutta kynttilät näkyy hyvin. Joten täydellisten kynttilänjalkojen metsästys jatkuu vielä. 

  



torstai 19. joulukuuta 2013

Jouluks uuet matot

Aiksemmin ei miulla oo ollukkaa eriksee joulu ja "arki" mattoja. Nyt on kaksi punasen sävystä mattoa valmistunu ihan joulua ajatellen. Matot on valmistettu virkkamalla ja materiaaleina on ollu se mitä kaappien kätköistä on löytyny.



Vessa saa uuen villamaton. Halkasija on 62 cm ja materiaalina paksu 100 % vironvilla, jonka vyötteessä valmistajana lukee OÚ Evilla. Ostin langan alunperin torkkupeittoa varten mutta se halusikin tulla matoksi. Mallina on kauhavan kangasaitan Juhannusruusu. Koukkuna oli metallinen 9. Lopuks heitin koko komeuden pesukoneesee pyörimää 60 asteesee. Lanka oli mukavasti liukuvärjättyä ja lankaa kului 456 grammaa. Hiukan haastetta loi vyyhdin vaihtumiskohta, mutta onneks oli sellanen vyyhti joka jatku samalla värillä. Vaihto kohta osu mukavasti tohon tummaa kohtaa. Kyllä on ihanan pehmonen ja lämpäsen tuntunen. Ja mukavaa vaihteluu trikoomattojen rinnalla.   



Toinen matto on sitte trikookuteesta tehty. Malli on otettu pitsilinasta hiukan piti kyllä muokata ja pienentää mallia kun kudetta oli rajallinenn määrä. Mutta siltikin näyttää ihan hyvältä vaikka joutukii hiukkasen pienentämää noita sydämmiä tuossa sakaroiden välissä. Kokoa tälle tuli 86 cm ja olisi kyllä voinu olla hiukan vielä suurempi. Tämä sijotetaa keittiöö tai no keittokulmauksee, mut miulle se on keittiö. 

Suunnitelmissa olis tehä kesäks keittiöö virkattu matto ja niin isona kun antaa tila myöten, joten kudettaki pitää olla reilusti kun halkasija tulee olemaa reilun metrin. Tosin malli on vielä hiukan hakusessa, mutta jos vaikka juhannukseks sais sitte sen uuen maton jo lattialle.   

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulupuu on rakennettu

Tänä vuonna niikun yleensäkin laitoin joulukortit matkaa jo marraskuun lopulla siinä punasessa kirjekuoressa. Je en sitte muistanu niitä kuvata ollenkaa. Mutta hiukan oli laskut pielessä ja muutamalle piti tehä vielä jälkikätee kortit. Tosin nää on sellasii mitkä annan samalla kertaa paketin kans. Oli hiukan tyhjää päässä et millaset tekisin kun en jaksanu enää tehä niitä samanlaisia niikun muille. Aikasemmin tein muutaman maalikappaleen töihin ja siellä käytin Yhteishyvässä ollutta kuusen taittelumallia. Joten sen päätin sitte tehä näihin muutamii kortteihin. Toisaalta en halunnu laittaa pelkästää sitä kuusta vaan jotaki muuta kerroksellisuuttakin halusin mukaa. Hiukan aikaa seikkailtuain netin ihmeellises maailmas sain ajatuksen yhen kortin pohjalta.


Tänää piti sitte rientää kirjastoo ja ettiä sopivan laulunsanat ja nuotit taustalle. Ja ylläri pylläri lauluhan on Joulupuu on rakennettu. Olisi tietty voinu olla hiukan mielikuvituksellisempi valinta mutta tuo sopii teemaa. Skannasin nuotit ja tulostin tuollaselle rusehtavalle kopio paperille, jota äitee toi miulle töistä. Kuusi on kartonkia ja samaten tähti joka on tehty lidlistä ostetulla leikkurilla. Lopuks koko pläjäys liimattii kasaa ja kuusen "oksien" reunoihin kultatussia. Sisälle joulutervehys ja viikonloppuna vien ne perille. 

En tiedä kuinka laillista tuo kirjaston kirjojen kopionti tälläsii tarkotuksii on, mutta tein sen silti.  

lauantai 14. joulukuuta 2013

Välillä hiukan hemmottelua

Joulun alla on hyvä ostaa itelleki lahjoi. Aiksemmin syksyllä jo ihastuin yhtee kangaskassii ja nyt sen tilasin itelleni. Kyllä tuollaset nettikaupast on mukavia ja toisaalta taas petollisia. Nyt tosin noudatin ostoslistaa, joten mukaan ei tarttunu mitään heräteostoksia. Nykyää tulee harvemmin ostettua mitään sellasta mitä ei ole miettiny pitkää. Mutta sillon tällön tekee mieli hemmotella ittiää ja ostaa jotaki kivaa.


Kävin pyörähtämässä Mailandian nettikaupasssa. Mailandia on Kuopiolainen pienyritys jonka alkupaitaleeseen tutustuin jo opiskeluaikana. Hahmoilla jotka Mailandiassa seikkailee on jokaisella oma tarinansa. Minun luo muutti TipTap tonttupariskunta, jotka pääsee kuusta koristamaan ja Kuopio kangaskassi. Kassi on reilun kaupanpuuvillaa. Kaikki tuotteet mitä Mailandia myy suunnitellaan ja valmistetaan suomessa. Nyt on taas mukava käyä kaupassa kun on uusi hieno kassi olalla keikkumassa. 

Jos liikutte Haminan suunnalla kannaataa poiketa Bastionin holvistoihin, siellä on vielä huomenna käynnissä perinteiset joulumarkkinat. Tänään oli kyllä paljon ihmisisä liikkeellä ja huomenna on kyllä odotettavissa ihan yhtä vilkas päivä. 



perjantai 13. joulukuuta 2013

Viiiminen SNY -paketti

Eilen sain tekstarin että olis paketti noudettavissa automaatista. Kovasti jo oottelinki viimistä SNY -pakettia jonka epäilin automaatissa minuu oottelevan. Eilen oli vaa nii älyttömän liukasta ja vähä tihutteli vettä joten en viittiny lähtä kävelemää keskustaa asti. Varsinkaa kun olin viestin saapumishetkel makaamas äiteen sohvalla ja eessä oli vielä iltatallin teko. Joten paketti sai jäädä oottelemaa tätä päivää jolloin olin pääsemässä autolla kauppaa.

Ensin tehtii kauppakierrokset ja sen jälkee nappasin paketin matkaa automaatista. Noi on kyl tosi kähveleit laitoksii kun tuoki on sijotettu miun vakio kaupan tiloihin, ei tarvi eriksee mistää sivukonttorist lähtä paketia noutamaa. Ja olen kyllä tosi onnellinen siitä, on ollu joka päivä tuolla postin sivukonttorissa mistä miun pitää pakettini hakea hirmuset ruuhkat. Yhtenä päivänä kävin hakemassa siueltä pakettia ja jonottelin sitä 20 minuuttia ja sillon oli kuulemma päivän hiljasin hetki. No en yhtää ihmettele et pakettien haku kestää kun niitä pitää takahuoneen varastoista käyä ettimässä kun ei hyllyille meinaa kaikki mahtua.


Maltoin sentää oottaa kotio asti ennenku paketin aukasin. Paketti oli kääritty ihanaa nalle joulupaperii, josta en tietenkää muistanu kuvaa ottaa.


Paketista paljastui neljä kerää Novitan huopasta, kaks valkosta ja kaks vihreetä kerää. Sitte oli servettejä, lumiukko suklaatikkari, joulukoriste, suklaalusikka (mistä en ollu aikasemmin kuullukkaa), kortti ja pipari. 

Salaiseksi neuleystäväksi paljastui -H- blogista Kootut tekeleet. Kiitokset -H- mahtavista paketeista ja mukavasta ensikokemuksesta SNYhyily hommiin, tämä kun oli miun eka kerta kun tähän osallistuin. 

Taitaa nuo huopaset vielä muuntautua kuusen alusmatoksi ennenkun aatto aamu koittaa. Sellain miulta puuttuu ja oon miettin et joku huovutettu olis ihan mukava ja hiukan erilainen kun ne mitä yleensä tehää säkkikankaasta. Ja neulasia miun ei  tarvi onneks pelätä kun on tuo muovikuusi tuolla komeronperällä.  Novitan lehes tais olla ohje sellasee piparkakku kuusenmattoo, jos sen vaik ottas pohjaks ja hiukan sitä sitte muuntelis oman näköseks. 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Automiehen lapaset

Velipoika teki tilauksen tai no tää oli kyl ennemmin käsky kun kuulemma palelee sormia. Pojjaal ei oo tainu olla lapasii ala-asteen jälkee ollenkaa ja sillonki sil oli sellaset vaaleenpunaset possulapaset mis oli kärsä, korvat ja saparokin. Nyt oli sitte vähä isomman pojan lapastoive piti saaha auton merkki niihin tehtyä. Heti ilmotin että lapaset ei tuu olemaa mustat. Koska niiden neulominen olis ollu ihan kauheeta kun ei niitä silmukoita meinaa millää nähä. Värillä ei tosin ollu mitää välii kuhan auton logo olis oikeen värinen.


Ruskea lanka: Kauhavan kangas-aitan, Lykke
Keltanen lanka: Novitan 7-veikka
Puikot: 3 numeroiset Novitat
Malli: oma peruslapanen chevroletin logolla varustettuna 

Ensin piti saaha pojjaan käden kuva paperille, kun en ikinä oo tehny miehen kätee sopivii lapasii. Kuvan perusteel oli sitte helppo tehä oma peruslapanen. Lopult jäljensin logon silmukoiden päälle. Ikinä en aikasemmin oo tuota silmukoiden jäljetämistä tehny mutta hiukan aikaa kun googlessa pyöri alkoi hahmottuu miten se tapahtuu. Seuraava vaihe oli sitte logon tekeminen ruutupiirroksena. 

Pikkusysterille piti tehä kans lapaset ja jotenki ne nyt värin perusteel sopi tähän alle oikeen hyvin. Viime talven tein neidille yhet koukutut lapaset ja tänä talven piti tehä uuet kun edelliset oli hiukan pienet. Väritoiveina oli keltanen ja ruskee. Omista varastoist löyty keltanen mutta ruskeata ei ollu miulla eikä äiteellä. Sitte kävi vielä niin ettei mistää meinannu ees löytyy sopivaa ruskeeta. Lopulta miun luottokaupasta sitte löyty lanka joka oli oikeen värinen. 


Keltanen lanka: Novitan 7-veikka
Ruskea lanka: Fritidsgarnia
Koukutut omat peruslapaset, jotka muokattu kauhavan kangasaitan ohjeesta

Nää on kans tehty käden kuvan perusteella. Meillä on pienestä asti ollu tapana piirtää jalan ja käden kuvat paperille kun on ollu sukkia tai lapasia vailla. Ei oo sitte tarvinu olla kokoajan kokeilemassa onko jo sopivan kokonen. On siinä sitte jääny äiteelle mukava jalankuva kokoelma kun on neljän lapsen jalan kuvat paperelle piirretty.

Nyt saa vaan olla äitee tarkkana ettei heitä näitä 40 asteen pesuu niikun 7-veikka tuotokset voi laittaa. Saataa olla pieni yllätys mytty nää lapapaset kun huopuvatten koneessa.

Koukutuist lapasist tuli kyl mukavan paksut ja lämpäsen tuntuset kun on toisena lanlana 100% villa. Ihan tekis mieli itellekki tehä uuet koukutulapaset mutta on jo yhet kirjoneule lapaset tulossa, jos ne vaik tekis ensin valmiiks ja sitte kattelis sen jälkee mitä tapahtuu.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ruman kaunista

Löysin kirpparilta ison lasipurkin  eurolla. Ikin aikasemmin en oo normaalei lasipurkkei kirpparilt ostan mut nyt ei kotoota tarpeeks isoo löytyn. Joskus kyllä tullu ostettua riihimäen tai karhulan lasin keittiöpurkkeja. Korkeutta lasipurkilla on sellain 30 cm ja halkasija 18 cm. 


Virkkasin juuttunarusta verkon lasipurkin ympärille ja reunaan virkkasin piparireunuksen. Koristeeks punanen silkkinauha ja juuttunaru, joilla samalla kiristin päällisen purkinympärille kiinni. Tähän ajattelin joulun ajaks laittaa sellaset ledivalot, mitkä toimii patterilla. Noi patterikäyttöset on kyl ihan tosi kähvelii valoi kun jos käyttäs sähkökayttösii ni niistä tulee aina tosi rumasti se johto ulos tuolta suu aukosta. Sekä täs kämpäs on hiukan hassuis paikois pistorasiat sitte joutus ain vetelee hirmuset jatkoroikkaviritelmät ja ne vasta rumii onkii.

Tuosta tuli toisaalta sellanen juron näkönen mut omal tavallaa tosi kaunis.

Muuna aikana taijan säilyttää tässä noita pitkiä puikkoja, niille kun ei oikee oo mitää paikkaa missä ne pysyis siististi pystyssä.

torstai 5. joulukuuta 2013

Elukat

Aikani kuluks kaivoin esii villoja, jääkarhulevyä ja neuloja. Tein elukka pannulappuja. Kyl tuo jääkarhu velvy on mukavaa kun sen jakaa paksuudesta lahtia ni sa ihan mukavan paksusen neulauspohjan mihin on hyvä alkaa kuvaa hahmottelemaa. Hepat tuntuu syntyvän kun itestää muita joutuu hiukan miettimää. Mutta harjottelemallahan sitä oppii. Ja siitä puolesta on hyvä kun tuota villaa pystyy sitte ottamaa pois tai lisäämää neulausvaiheessa ihan nii paljo kun haluaa. Sitte kun työ on vesihuovutettu on sen muokkaaminen hiukan hankalampaa mut ei veiläkää mahotonta. Ei muutakun uusi kerrros neulotaa työn päälle ja taas voi jatkaa työskentelyy ja lopuks vielä vesihuovutus. 


Ruskea heppa on jo vilahellu aikasemmassa postauksessa, kaksi muuta on uusia. Tuolle lilalle heposelle pitää kyllä vielä tehä jotakin kun siihen en ole tyytyväinen, turkoosi efekti väri meni tuollasiks ihmeellisiks laikuiks. Oli villa ilmeisesti liian vanhaa ja jo rasvat siitä kadonnu kun ei oikee meinan kunnol kinnittyä. 


Aikasemmin on nellukka jo vilahtanu nyt sitte tein sille kaveriks possun. Näitä oli kyöl mukava tehä kun päässä oli vaan joku pieni idean poikanen ja ajan kanssa ne sitte muokkautu tuollasiks. 

Nyt pitäis vielä tehä joululahjaks yks pöllölappu ja sitte heppataulu, joka toivottavast näyttää esikuvaltaa mutta niistä sitte enemmän kun oon ne eka saanu valmiiks sekä pukki on ne toimittanu aattona perille. En usko, että saajat kuitenkaa täällä käy lukemassa. En kuitenkaa voi olla ihan varma asiasta ja otan en halua yllätyksiä paljastaa liian aikasee. 

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ei palele talvella

Muutama neulomus on jälle valmistunu ja nää on tehty itelle. Vaikka kaapit jo pursuaa aikasempien vuosien neulmuksista on silti pakko saada joka vuosi jotaki uutta. Tosin nyt on värit hiukan tummahkot, mutta käyvät sitte paremmin eriväristen vaatteitten kanssa. Yleensä kun kaikki mitä teen on vaan vihreetä. Mut pikku hiljaa on kyl tarkotus saaha ujutettua mielen syövereihin myös muitakii värejä. 

Tampereen kädentaitomessuilta mukaan tarttu kaks kerää Novitan neon lankaa. Messuilla oli mallina tehty samaisesta langasta tuubihuivi ja siihen oli käytetty kaks kerää lankaa ja näytti tosi ihananlta. Siellä ohjeistettii 100 silmukkaa ja 8 puikko. Neulottii tasona ja lopuks ommeltii sauma kiinni. Kotona sitte yhen illan juttuna valmitu tuubi huivi.


Ilmeisesti miulla on tooosi paljo tiukempi käsiala kun malli tuubin tekijällä, tai sitte puikon koossa huijattii. Kun tuo miun oma tekele meni just kaks kertaa kaulanympäri ja on napakka, kun taas mallikappale roikkui siellä tätin päällä löysänä. Tosin tuo varmaan kyllä käytössä hiukan löpsähtää niikun aina oikeella on yleensä tapana. Ja ohjeesta poiketen käytin tähän vaan yhen kerän lankaa, alko vaikuttaa siltä että olis koko pää hävinnu huivin syövereihin jos olisin siihen toisen kerän vielä neulonu.  


Lanka oli kyllä kokemuksena aika villiä neulottavaa kun siinä oli peräkkäin eri paksusii ja koostumusta olevia lankoja. Miun kerässä oli aikalailla keskellä tuo pinkki raita. Sitä oli sellanen pätkä, että siitä tuli just yks kerros. olisin kyllä toivonu ehkä useampaa pinkkiä raitaa tai sitte sellasia lyhyempiä pätkiä missä olis tullu vaikka parikymmentä silmukkaa pinkkiä peräkkäin. Mutta muuten tuo on ihan mukava. Ajattelin ottaa tuon lenkki käyttöö kuhan ilmat nyt hiukan viilentyy lisää. Pysyy ainaki kaula ja niska lämpimänä kun tuon takin kauluksen päälle kietasee.   

Lisäks viime aikoina puikoilta putkahti huppukaulaliina yhistelmä. Tälläsel on varmaa joku ihan omaki nimensä mutta en sitä nyt päähäni saa. Tarkotuksena oli tehä pään ja kaulan lämmittäjä jotka on kiinni toisissaa. Sillon tällön oon tällästä kaivannu kun on välillä pipo eksyny omistajastaa ja sitte on pitäny kotiin kömpiä paljas päin. Tuon kun laittaa takin hihaa ja luovuttaa sen narikkaa ei pitäis kyllä hävitä mihinkää. 




Tälläsee on varmaan olemassa ohjekin tämä syntyi omasta päästä, toki olin jossakin kuvan tällaisesta nähny. 


Puikkona Novitan 6 numero pyöröpuikkona
Lankana on Kauhavan kangasaitan Unni (100% villaa) ja
Alizen simli (10% mohair, 10% villaa, 5% metallia ja 75 % akrylliä).
Neulottu yhtäaikaa kahell langalla ja vielä reunassa virkkaus Simlillä 

Kumpikin lanka on miulle uutta tuttavuutta. Tosin tuo Unni on sama lanka kun Fritidsgarn, joka on kyllä vanha tuttu. Pinnasta tuli mukavan eloisa kun tuo Simli on liukuvärjättyä. Ja pitäähän elämässä vähän blingiä olla sen takia valitsin sen tuohon kaveriksi. Muutenhan olisin tuon tehny pelkästään Unnista.

Nyt pitäis sitte keksii mitä seuraavaks tekis. Itelle kun ei perjaattees tarvis mitää ja lahjatki on jo neulottu. Mutta silti tekee vaan mieli kovasti puikkoja heilutella.

Ja onhan miulla yhet sukat tulollaa, oli pakko alottaa jämälankavillasukat kun törmäsin jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Olikin tarkotuksena tuhota muutama seiskaveikan jämänöttänen ja kalenteri tuliki  enemmän kun tarpeesee.   




lauantai 30. marraskuuta 2013

Tossulauma valmistunut

Aikasemmin esittelin jo huopatohvelit 1/4. Nyt esittelyssä olisi sisaruskatraan nuoremmat jäsenet. Kaikkien tossujen materiaalina on karstavilla ja lisäks kuviointiin on käytetty merinovillaa.

Tohvelit 2/4, koristeena paikallisen puusepän tekemät kataja napit.

Tohvelit 2/4 sai pohjaansa vanhasta nahkatakista tehdyt pohjalliset. Halusin kokeilla myös toisenlaista pohjaratkasua, normaalisti kun käytän maitokumiliimaa tohveleitten pohjassa. 

Tohvelit 3/4, koristeena huopapallerot. 

Tohvelit 4/4, koristeena huopapallerot. 

Sitte vielä sisarusparvi samassa kuvassa. 

Toivottavasti tohvelit miellyttävät saajiaan ja ovat tarpeeks ruskeen osansseja ja oranssin ruskeita. 

Tänään olin tämänvuoden ensimmäisisää joulumyyjäisissä myymässä omia tuotoksia. Oli kyllä tosi mukavaa ja ihmisiä oli paljo liikkeellä. Nyt olis vitte vielä vuorossa hiukan pukin hommia tai no tontuthan ne paketit vissiin paperiin käärii. Mutta ei anneta sen haitata. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ompeluharjoituksia

En ole mikää himo ompelija tai oikeastaan en muuta hirmusesti ole sen kanssa tehny kun suoriasaumoja. Opiskeluaikana taisin surautella kokoon yhet samettikangas shortsit ja yhen tuubi topin. Muuten oon konetta käyttäny lähinnä kangaspuilla kudottujen mallitilkkujen viimeistelyyn. Joka sisälsi siksakkia ja muutaman suoran sauman. Tosin tuota tuli tehtyä useamman kerran, kun on neljä mapillista kudonnana mallitilkkuja. Ja jokunen kukkaro tuli tehtyä kun tilkkumummoille kävin kukkarontekoa opettamassa. Nyt oon sitte ajatellu jos alkaisin opettelemaa hiukan enemmän tuota ompelukoneen käyttöä. Tarkotuksena olis tehä tilkkutyönä sängyn peitto, suunnitelma on valmis ja kankaatki jo hankittu. Joten enää ei puutu kun inspitaatio. Ja sitte ihan muuttenki olis mukava jos osais ommella muutakin kun vaan suoria saumoja. Onneks äiti ja serkku osaa ommella hyvin ni löytyy sitte apua tarvittaes.

Viime viikolla oli pakko kaivaa ompelukone esiin kun halusin tehä aivan ihania näkemiäni enkeleitä. En hirmusesti ole enkeli-ihminen mutta nuo sulatti miun sydämmen ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Enkeleiden ohje löytyy täältä

Päätin sitte tehä kerralla useemman kun en osannu päättää minkä värisen halusin. Kaikkien mekkokankaat on ite värjättyjä. Jokaisen ompelu saumoihin jäi hiukan paranneltavan varaa, mutta nyt ne on tosiaa sellasia käsin tehyn näkösiä. Noita oli kyllä hauska tehä ja taitaapa noista muutama joulupakettiinki kääriytyä. Se jää vielä vähän nähtäväks. 

Joskus pienenä "poikana" ollessain tehtii mamin kanssa aina ennen joulua paperisydämiä. Milloin minkäkinlaisesta paperista. Onkohan niitä vanhoja tekeleitä vielä vaarilla jossaki jemmasssa, pitääki kattoo kun seuraavan kerran meen käymää. Nyt löysin yhdestä blogista (täältä) siitä aivan ihanan päivitetyn version ja pitihän sitte itenki niitä päästä tekemää. 

Sydämen koko on 3 cm ja nauha on yhteensä 1,5 metriä pitkä

En muistanukkaa kuinka kivaa noiden sydänten tekeminen on. Olen joskus ostanut kirjastosta poistokirjan jonka lehdet on kivasti kellastunu. Koitin lukea kirjan joskus mutta se ei oikein minuu uponnu joten taisin sen lukemisen jättää kaiken lisäks kesken. Kirja sai sitte uuen elämän paperiaskarteluina ja pääsee jouluna roikkumaa kuusen oksille. 

Ja lopuks hiukan selvitystä siitä miksi kutsuin itteäin pieneks pojaks. Meijän kylällä kun ei ollu yhtään oman ikästä tyttöä silloin kun olin pieni. Muutama vanhempi tyttö ja sitte paljo nuorempia oli kyllä mutta oman ikästä seuraa ei ollu. Joten leikin oman ikäisten poikien kanssa ja aina minut mukaan leikkeihin ja peleihin otettii. Kesät vietin serkkupojan kanssa äidin vanhemmilla tai mökillä ja sielläkin oli aina vaan poikia. Mutta pääasiahan on se että leikkiseuraa on ollu, eikä tarvinu yksin olla. Meni kyl tosi kauan ennen ku oon mekkoja tai hameita päälle laittanu. Koulun juhliin kun oli pakko. Enkä tosin nyttekää omista kun muutaman mekon ja laitan ne jos on pakko. Tosin nyt on välillä sisänen neitini alkanu nostaa päätään ja vaatii päästä viikonloppusin helmoja heiluttelemaa tanssilattialle. Mutta edellee viihyn vallanmainiosti autotallissa auto remonttia tehen. 

Mukavaa viikonalkua kaikille. Tällä viikolla taitaa olla luvassa ainakin hiukan huovutusta ja siitä raportointia.  

 

lauantai 23. marraskuuta 2013

Pujottelua ja pähkäilyä

Kerroinki aikasemmin jo, että ostin Tampereen kädentaito messuilta tee se itse himmeli -paketin. Pari iltaa sitte piti  ottaa paketti esii ja alkaa sitä väkertämää. Ensimmäisee ongelmaa törmäsin kun piti neula vslita, ei meinanu millää löytyä niin pieni silmästä neulaa, että se olisi lasiputkestä läpi menny. Tosiaa tää oli hiukan modernimpi himmeli ja sen valmistus materiaalina oli lasi putki joka oli vielä kaksi värinen ja värit menivät spiraalina. Värit tosin on vaaleita ja eriavat toisistaan vain parin sävyasteen verran mutta se siinä ehkä olikin se viehätys. Oon joskus aikasemmin tehny mamman kanssa himmeleitä mehupilleistä joten hiukan oli jotakin hajua mitä piti tehä. Mukana oli ohjeet jotka oli tosi selkeet, vaikka aluksi niitä hiukan kauhulla kattelin.


Himmelille löytyi paikka keskeltä olohuoneen oviaukkoa

Lisäksi ostin lumihiuteleen teko aihioita ja helmiä. Nekin piti saaha tehtyä, kun annoin kaks erilaista äiteelle synttärilahjaks. Ensin tein vaan senlaisia mikä näytti hyvältä, puolen välin paikkeilla piti alkaa hiukan kattelemaa minkälaisia helmiä on kuinkakin monta jälellä ja viimisiä varten piti jo tosissaa laskea määrätynlaisten helmien lukumääriä. Jos olisin ollu vähääkää fiksu olisin alusta alkaen laskenu helmien lukumäriä. Mutta siltikin tuli ihan mukavan näkösiä. Nyt on sitte joulukuusee vähä blingi hiutaleita roikkumaan.  




torstai 21. marraskuuta 2013

Vihdoin odotus palkittii

Kyllä se miun kärsivällisyyttä on nyt taas kiusattu kovin. Odottelin tämän kyyn SNY -pakettia kun kuuta nousevaa ja vihdoin eilen tuli siitä tieto että se on noudettavissa. Olisin saanut sen jo eilen mutta en ollut silloin kotona kun postipoika kävi, joten eteisessä odotti lappu jossa oli tieto kirjeestö joka ei mahtunu postiluukusta, joten se piti noutaa postikonttorista. Ja kotiin tulin sitetnki siihe aikaa etten enä olisi millään ehtiny sitä hakemaan. Tänä aamuna laitoin sitte sadepuvun päälle ja lähin pyörällä matkaan pakettia noutamaan. Ja mitä sieltä paljastuikaan:
Neljä kerää Gjerstalin Bris -lankaa, lisko heijastimen, suklaata ja kortin. 

Nyt täytyy alkaa netistä ettimän jonkilaista ohjetta tuolle langalle, jotta saisin vähän osviittaa mitä kaikkea tuosta voisi tehdä ja miten riittoisaa tai nopeasti kuluvaa lanka on, koska se on minulle usi tuttavuus. Tämä on minusta kaikista parhainta antia tässä sny hommassa, että saa tutustua uusin lankoihin ja malleihin. Kun itselle ei tule aina mieleen ostaa uusia lankoja yleensä tulee vaan ostettua niiti tuttuja ja turvallisia tuttavuuksia. 

Tämä viikko on ollu hiukan erilainen miun normaali viikkoihin nähen. Olen ollu talonmiehenä tai naisena vanhalle naapurin rouvalle. Tosin enää ei ihan naapurissa asuta, mutta siltikin tulee siellä vähintään kerran viikossa käytyä kun tallilla käyn ponit hoitamassa. Olin taas oikee mielellää talovahissa sekun on mukavaa vaihteluu. Aamupäivisin kävin ruokkimassa kissat ja kanat sekä lämmittämässä puulämmitteistä hellaa. Samalla sitte haloin puita valmiiks ja kannoin taas monen päivän muut sisälle osottelemaa. Olis sitte taas mukava tulla reissuasta kotii kun oli halot valmiina. Talossa on kissoja kaksi, jotka oli miulle taas nii kauhian vihasii kun joutuvat aitan ylisillä yönsä viettämää vaikka se on niille muutenki ihan normaalia. Kanoja oli laskujen mukaa 21 tosin voi olla että jonkun laskin useempaa kertaa ja jonkuu jätin pois laskuista. Ne kun ei osaa olla paikallaa sitä aikaa kun laskuyhtälön suoritin ja tietenki kukko. Nyt kun on nii kauhen pimeetä ei vanhemmat kanat muni ollenkaa ja sitte on niitä viime kesän tipuja jotka ei oo vielä alotellu munimista ollenkaa. Joten muutaman päivän saldona oli 10 munaa. Tän luomumpia-, onnellisemman kanan- tai tuoreempia munia ei löydy mistään. Tosin ei taija kokonsa puolesta olla kun yksi muna joka täyttää koko stantardin. Nuita voi nyt jo paistaa pannulla, mutta jos meinasin niitä keittää tai leipoa jotakin pitää ootella pari viikkoa.   


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Terveisiä Tampereelta

Eilen käytii pienellä porukalla Tampereella kädentaito messuilla. Matka starttasi kotikulmilta 5.30 ja kotona oltii takasin 22.00. Päivälle tuli pituutta ihan reilusti, mutta mitäpä ihminen ei tekisi itsensä vuoksi. Olin ekaa kertaa kädentaito messuilla ja ihastuin niihin heti. Kattomista oli paljon ja paljon tuli myös hipelöityä erilaisia materiaaleja ja tuotteita. Tuo koskettaminen tai hipelöinti niiku meillä on tapana sanoa on jotenki itelle tosi tärkeetä. Siitä johtuu ehkä se, että en hirmusesti tilaa lankoja nettikaupoista, niitä ei pääse etukäteen hipelöimää. Kyllä mukaan tarttu pari kassillista tavaraa kotiin kannettavaksi ja illalla kyllä uni maistu kun sänkyy asti pääsin.

Aikasemmin oon jokusen lehen ostanu irtonumeroina koto livingiä ja silloin jo pohsin sen tilaamista. Nut sitte sorruin siihen kun messutarjouksen näin. Mukaan sai uusimman joululehen ja se on tuo possukannella varustettu ja sitte viime vuotisen joululehen sai myös mukaan. Siinä on lukemista muutamaks hetkeks.

Novitan joululehteä olen usemman kerran hipelöiny lehti hyllyllä mutta en sitä ole siltikää ostanu. Nyt sitte päätin sen ostaa messuilta, olihan se siellä myös tarjouksessa. Sitte kun teki ostoksia novitan osastolla sai mukaan novita helpot lehen. 

Tälläsestä kankaasta teen itelle muutaman tyynynpäällisen jouluks jää sitä vielä hiukan senki jälkee. Saa nähä mitä muuta tästä puuvillakankaan palasta vielä syntyy.

Tämä oli sitte se hilpeä heräteostos. Puuvilla kankaan pala, en ole sitä mitannu mutta reilu oli ja ostin sen ihan pilkkahintaa. 

Pikkuostoksia: teollisuushuopa paloja varpaita ja ympyröitä, nappipaketti, koira keramiikkanappi ja tee se itse pakkaus mistä pitäisi valmistua himmeli.  

Novitan osastolta tarttu mukaa neljä kerää 7 veikan nostalgia lankaa ja kaksi kerää neon lankaa. Tuo neon lanka on hassua kun siinä on peräkkäin erilaisa lankalaatuja. Sen otin jo puikoille työn alle, joten lähiaikoina tulee enemmän tietoa kyseisestä langasta. 

Sitte vielä ostokset kivi ja korumessujen puolelta. Paketillinen lumihiutale aikioita, erilaisia lasi-, muovi- ja kivihelmiä sekä pussillinen hopeoituja korurenkaita, jotka ei ole avattavia. Niitä ajattelin käyttää silmukkamerkkeinä, jotka pujotetaan puikolle. Nuo jotenki iski minuu enenmmän kun ne sellaset muoviset mitä on vastaavia myynnissä.

Päivä oli tosi mukava ja näin jälkikätee jopa hiukan rankka, mutta silti sen arvoinen! 


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Välillä hiukan huovutellaa

Osa-aika töissä kun on aikaa myös harrastaa. Viime aikoina oon aika ahkerasti heilutellu virkkukoukkua. Tosin on myös kilon verran villaa tullu myös tuhottua. Tai no en mie sitä oo varsinaisesti tuhonnu vaan muttanu sen uutee muotoo. Nytki oottelee pino vesihuovutettavia tuotoksia, jotka oon jo valmiiks neulannu. Jos huomenna huovuttelis ne valmiiks, alkaa tuo kesken erästen pino taas kasvamaa sellasta vauhtia, että hirvittää. 

Merinovillasta huovutettu pipo, koristeena silkkinenäliinoja. Valmiin pipon päänympärys 60 cm. 


Huopatossut 1/4

Huopatossut 1/4 on nyt ihan valmiina. Ruskeeta karstavillaa, pinnalla koristeena silkkimerinoa ja paikallisen puusepän tekemät katajanapit. Pohjassa maitokumiliima ja koko 42-43. Kolmet muutkin tossut on jo tehty, viiminen pari on kuivumassa, keskimmäisten parien pohjat on viimeistelemättä ja koristeet laittamatta. 

Kaikenlaista täällä joulupukin pajassa pitää touhuta ennenkun aatto koittaa, Se on ihan hyvä olla hyvissä ajoin liikkeellä näitäkää kun ei ihan parissa päivässä tehä valmiiksi. Tosin jos oikeen tiukkapaikka tulis kylhä nuo perjaattees yhen päivän aikan valmistuu ja se vaatis sitte jo tossujen kuivatusta saunassa, kun takkaa ei ole minkäpäälle ne saisi kuivumaa. Mutta toivotaa ettei sellasta hoppua tulis. 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Virkkuukoukku vauhdissa

Viime aikoina on ollu enemmän virkkuukoukku vauhissa kuin puikot. Mukavaa vaihtelua ja työt kun ei ole ollu suuria on mukava kun näkee tuloksen nopeasti. Isojakin töitä on mukava tehä mutta aina kun en malttais ootella että sen saa valmiiks.


Tuikkukuppi, lankana Novitan pikkusisko.

Olis pitäny ottaa kuva myös sillon kun tuijottelin tuota ilman valoja, näytti aivan ihanalta. Toivottavasti tuolle löytyy kuun lopulla olevista myyjäisitä hyvä koti, jos se ei muille kelpaa ni miun luota sille löytyy kyllä aina tilaa. 


Lasin alusia, lankana Novitan bambu. 

Näitä on tulossa vielä vähän jouluisemmissakin väreissä. 

Tänään ilmottauduin 30.11 pidettäville Naisten messuille jotka on perinteiset joulumyyjäiset Haminassa. Aikasemmin en ole ollu siellä ite myymässä mutta usempana vuonna siellä on tullut käytä. Nyt on hirmunen tohina päällä ja intoa ainakin vielä tehdä kaiken näköistä. Ja ideoita on paljon. Toivon mukaa ehin jotaa jopa toteuttaa. 

Muutama huopatyö on tilattu ja niiden teko aloteltu, niistä lisää kuhan valmistuvat. Sitte vielä pitäis tehä muutama työ pukinkonttii, kauhia kun on taas pitkät listat mitä kaikkee pitää tehä. No eipä se haittaa ei ainakaa tuu tylsää. 

Mutta nyt siirryn sohvalle ja jatkan sukan tekelettä. Alotin naulomaa sukkia varpaita, saa nähä miten ne onnistuu. Aina on mukava oppia jotaki uutta. 


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Jännittävä päivä

Tänää vietin taas elämäni jännittävimpii hetkii, en muista koska olisin jotaki jännittän noin kovast. Osallistuin elämäni ensimmäisii estekilpailuihin. Tosin en ratsastanu vaan talutin hoitoponia ja myö yhessä hypättii esteet yli. Viime yön nukuin tosi huonost ja koko aamun olin hirmusen rauhaton, jopa itekki sen huomasin. Oltii ehkä hiukan liian myöhää kisapaikal kun jäi radan harjottelu aika tosi lyhyeks. Oma tavote oli muistaa rata kaikki puhtaasti ylitetyt esteet oli vaan plussaa.

Alun rata meni hyvin ja puhtaasti yli sitte heitti aivot nollille unohtaen vitos esteen. Onneks oli poni hereillä ja ohjas miut oikeesee suuntaa, tosin saatto hiukan olla apua siitä että portti oli sen esteen vieressä ja poni oli sitä kohti menossa. Vielä oli viimiset esteet jälellä ja kaheksan pompun jälkee oli homma ohi. Kaikki esteet ylitettii puhtaasti, oma kunto meinas loppua ja syke oli jossaki kahen sadan paremmal puolel. Kotii tuomisiks saatii ruusuke. Siinä sitte lopuks vielä käveltii jollon alko miun oma jännitys purkautumaa ja ei voinu muuta kun hymyillä.



Hiukan oli sumuinen sää, mutta onneks ei satanu mitää. Hiukan jännitettii miten kisojen käy kun on satanu aika kovasti, mutta onneksi tallilla joka kilpailut järjesti on tehty kentän salaojitus kunnolla. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa eikä lätäköistä tietoakaan. 

Tän vuoden kisakausi taisi olla nyt tässä, mutta ens vuonna on kyllä pakko taas jonkilaisii kisoihin osallistua.