sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Jännittävä päivä

Tänää vietin taas elämäni jännittävimpii hetkii, en muista koska olisin jotaki jännittän noin kovast. Osallistuin elämäni ensimmäisii estekilpailuihin. Tosin en ratsastanu vaan talutin hoitoponia ja myö yhessä hypättii esteet yli. Viime yön nukuin tosi huonost ja koko aamun olin hirmusen rauhaton, jopa itekki sen huomasin. Oltii ehkä hiukan liian myöhää kisapaikal kun jäi radan harjottelu aika tosi lyhyeks. Oma tavote oli muistaa rata kaikki puhtaasti ylitetyt esteet oli vaan plussaa.

Alun rata meni hyvin ja puhtaasti yli sitte heitti aivot nollille unohtaen vitos esteen. Onneks oli poni hereillä ja ohjas miut oikeesee suuntaa, tosin saatto hiukan olla apua siitä että portti oli sen esteen vieressä ja poni oli sitä kohti menossa. Vielä oli viimiset esteet jälellä ja kaheksan pompun jälkee oli homma ohi. Kaikki esteet ylitettii puhtaasti, oma kunto meinas loppua ja syke oli jossaki kahen sadan paremmal puolel. Kotii tuomisiks saatii ruusuke. Siinä sitte lopuks vielä käveltii jollon alko miun oma jännitys purkautumaa ja ei voinu muuta kun hymyillä.



Hiukan oli sumuinen sää, mutta onneks ei satanu mitää. Hiukan jännitettii miten kisojen käy kun on satanu aika kovasti, mutta onneksi tallilla joka kilpailut järjesti on tehty kentän salaojitus kunnolla. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa eikä lätäköistä tietoakaan. 

Tän vuoden kisakausi taisi olla nyt tässä, mutta ens vuonna on kyllä pakko taas jonkilaisii kisoihin osallistua. 




lauantai 26. lokakuuta 2013

Värikattilan viimeiset porinat

Tältä syksyltä värikattila porisi viimisen kerran. Värjäysmateriaalina oli aronia -marjat. Ensin meinasin hakea tutun pihasta marjoja sinne oli minuu ennen ehtiny linnut ja vieny jo kaikki marjat parempii suihin. No ei se mitää menin vanhan ala-asteeni pihaa ja sieltä keräilin puoli ämpärillistä ihanan isoja sekä mehukkaita marjoja. Keittelin kaksi erää lankoja.


Kuvan laatu hiukan meni hassuks kun kuvan tähän lisäilin. Mutta saa tästä sentää hiukan käsitystä mitä kattilasta nousi. Vasemmalta lähtien:

100% villa 1 keitto
Novitan seiskaveikka, luonnonvalkonen 1 keitto
100% villa 2 keitto
Novitan seiskaveikka, valkastuvalkonen, 2 keitto
100% villa 1 keitto, väri on kyllä vaalean lila eikä vaaleenpunanen 

Kuhan saan langat joskus kerille pitää koittaa saaha paermpi kuva aikaseks. VIlla langoista ei ole mitää tietoa kenen valmistamia tai mitä paksuuksia ne esittää, sain synttärilahjaks pussillisen villalankoja värjäilyjä varten. 

Ens kesän olis sit taas uuet kujeet värjäilyn rintamalla. Nyt kun vielä keksis mitä näistä kaikista langoista alkaa tekemää, on varastossa varmaa 5 kiloo värjättyi lankoja, hups :)


tiistai 22. lokakuuta 2013

Palmikkosukkaapukkaa

Tämän kuun SNY pakettihan oli taikapallo ja minun pallo oli Viking villeä ja sisällä oli merenkulkija sukkien ohje. Kun olin saanu paketin purettua ja langan kerittyä aloittelin sukan teon. Merenkulkija sukissa oli kaksi erilaista palmikkokuvio vaihtoehtoa. Valitsin helpomman eli 2 kaavion. Kaavio oli lyhyt ja sitä toistettiin tarvittava määrä. Nyt kun sukat on valmiina olen kyllä oikeen onnenllinen siiitä että valitsin lyhyemmän kaavion.


Malli: Merenkulkija
Lanka: Viking Ville
Puikot: novitan 3 nro

Nämä on ensimmäiset miun neulomat palmikkosukat. Ja ensikosketus tähän lankaa. Lanka oli tosi mukavaa neuloa ja kesti hyvin purkamisen, jota jokusen kerran joudiun harrastamaa. Silti kumpaiseeki sukkaa on tullu jääny yks purhe, toisessa hiukan näkyvämpi ja toisesssa näkee jos tarpeeksi tihrustaa. Mutta ne ei minuu haitaa. Sitä paitsi havemmin ite omia varpaita tulee tuijotettua. 




Kuvien kuvakulmat on hiukan hassuja kun ite yritin omista jaloista ottaa kuvia, mutta ei annetan sen haitata. Sukat on ehkä hiukan haljun väriset miun makuu mutta pääasiahan on ettei varpaita palele. Voipi olla että syntyy vielä ainakin yhet palmikkosukat nyt kun een vauhtii päässy. Tuo vaikeampi kaavio alkoi nimittäin hiljaa kutsumaa minua ja voipi vaikka lähi päivinä jo puikoillekin päästä. 





tiistai 15. lokakuuta 2013

Lapaset

Ensimmäisessä SNY paketissa tuli kirjavaa nalle lankaa ja siitä jo teinkin sillon sukat. Lankaa jäi vielä ihan mukavasti jälelle ja kun syksy alko viileemää päätin tehä siitä samasta langasta lapaset. Mainitsinkin ehkä niistä jo aikasemmin. Nyt vihdoin ja viimein sain lapasten kuvat ulos kamerasta ja siteltyä ne täällä.


Tein lapaset omalla peruslapasen ohjeella ja novitan 3 puikoilla. Tosin nyt tein nuihin puikalokiilan mitä en yleensä tee, on vaan jotenki helpompi ajaa pyörällä kun peukulla on tarppeks liikkumistilaa. Alan kyl tekee täst lähin kaikkii lapasii peukalokiiilat, jos se vaan on mitenkää mahollista. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Neulomista ja uusia suunnitelmia

Sain vihdoin ja viimein pingotettua sekä kuvattua Kuun uni -huivin.


Mallina on Kuun uni, jonka on suunnitellut Villaviidakon Emma Karvonen
Lanka on itse kasvivärjäämää virolaista pellava/villa lankaa ja sitä kului 198 gramma.  

Lanka oli aivan uusi kokemus minulle ja tuntui aluksi hiukan karhealta mutta lopuksi kuitenki pehmeni ja sopi hyvin tämän mallisen huivin langaks. Lanka oli tosi helppoa neuloa ja mallikin oli tosi sujuva neuloa vaikka lopun silmukkamäärä oli hiukea. 



Vielä huivi tekijänsä päällä. Lisäks kuvas on oma huovuttama merinovilla pipo.


Lähikuvaa pipon aivan ihanasta pintakuvionnista. 


Lähiviikkoina olisi suunnitelmissa tehdä jokunen pari huopatossuja sekä pari pipoa. Lankapuolella alotan virkatut lapaset ja huppuhuivin ja jatkan palmikkosukkien tekoa. Ja tietty pitää kässäkurssien mallikappaleita tehä ja valmistella tulevia kursseja. Joten ei ainaka tekemisen pitäis loppua. 


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lokakuun SNY paketti

Sain eilen s.postia emolta että paketti oli haettavissa neljän jälkee. En sitä eilen ehtiny lähtiä hakemaa ja kun suunnitelmissa oli tänään mennä muutenki kapunkii, ni päätin että sen hetken jaksan odotella. Nyt jälkikätee miettien oli ihan hyvä että en sinne matkaa eilen lähteny. Aamulla hiukan mietin sitä eilistä s.posti viestiä, otin kuitenki paketin numeron lapulle. Pakkasin repun ja lähin kävelemää kaupunkia kohti. Ensin suunnistin tiimarii ostamaa kangaskasseja kankaanpainantaa varten. Ja siitä sitten postii, no siellä sitten sanotaan, että paketti ei ole täällä koska asuinalueeni lähipostipiste löytyy noin kilometrin päästä kotoani. Samalla kysyttiin että oliko paketin noutolapusta jäänyt erehdyksessä paketin noutopisteen tiedot pois. Kitiin postitätiä tiedosta ja otin suunnan kohti ruokakauppaa ja siitä sitte lähin taapertamaa kohti postin sivukonttoria. Nyt sitte ainaki tiedän mistä pakettini tästä lähin löydän. Kun kotiin kerkesin oli postipoika tuonut paketin-nouto ilmoituksen jossa lukikin mistä paketti pitää nouta.

Huomenna pitää vielä tehdä uusi reissu lähipostille kun hobbyhallin paketti olisi haettava. Tänään en enää sinne jaksanu uuellee lähtä sen verran imi mehut kävely sadetuulimyräkässä.

Vihdoin pääsin paketin kippuu. Paketista kuoriutui seuraavan näkönen pallero.


Hiljallee rupesin palleroa purkamaa ja pieni juttusia siitä jo alkoi irtoamaan. Kerin langan kerälle käsin koska kerijälaite on äiteen luona. Lopulta purkutyö oli valmis ja siitä paljastui teemuki, muumi teepusseja, palmikkopuikot, hopea toffeeta ja lankana oli Vikingin Ville. Mukana oli myös syysterveiset kortin muodossa. Neule ohje on sukkiin ja mallin nimi on merenkulkija. 


Sukkaohjeessa oli kaksi erilaista mallikerta kaaviota ja valitsin niistä jälkimmäisen joka näytti hiukan helpommalta. Aikasemmin kun en ole hirmusesti palmikoita tehny ja sukkiin niitä en ole vielä tehny ollenkaa. Vaikka ajattelin että työ etenee hirmusen hitaasti muttakun vauhtiinpääsin ni alkoi työ helpottua ja luultavasti helpottuu vielä lisää mitä enemmän työhän tulee mittaa. Aikasempaa kokemusta miulla ei tästä langasta ole ja ainakin näin tässä vaiheessa neulominen tuntuu helpolta ja langa tottelee miuta ihan hyvin. 

Kiitokset SNYlle :)
 

 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Huovutusta kera lasten

Vaikka täälläpäin työrintama näyttää tooosi huonolta, asioilla on aina tapana järjestyy vai miten se nyt meni. Miun äiti on töissä iltapäiväkerho ohjaajana firmassa, joka järjestää myös erilaisia aktiviteettikerhoja lapsille. Joten sain sitä kautta työn lasten askartelukerhojen ohjaajana. Eihän muutamalla tunnilla töitä viikossa elä mutta on jotakin tekemistä ja hyvä alku edes. Ja pääsee samalla puuhailemaan lapsien kanssa.

Aika vapaasti saan valita mitä kerhossa tehdää ja kun kaapista löyty lahjotusvilloja pussillinen, oli selvää että huovutusta on ainakin. Nyt olen jo yhdelle iltapäiväkerholle neljän kerran askartelut pitäny ja toisten kanssa alottelin. Vielä ei ole tietoa sitten että miten jatkuu tästä eteenpäin, mutta mennää päivä kerrallaa.

 Ensimmäisellä kerralla huovuteltii palot. Se on jännä miten ne pojat ketkä oli kaikista kovimpia vastaväittäjiä ettei hyö meinaa ollenkaa huovuttaa sai aikaseks kaikista napakoimmat pallot. Pallot sai kuivua viikon ajan ja seuraavalla kerralla sitte viimeisteltii örkkimörkkiset. Eli hiukan tukkaa päälaelle, suu, silmät, kieli ja varpaat.

Örkkimörkkinen

Tänään sitte oli vuorossa ensimmäisenä aloittaneitten viiminen askartelukurssipäivä. Ja tänään taas huovuteltii. Esihuovutin levyn harmaasta ja valkosesta villasta josta sitte leikkelin noin postikortin kokosia paloja. Vastaanotto oli taas hiukan kaksijakoinen toiset oli tosi innoissaa ja toiset piti aluksi hiukan pakottaa alkuun, mutta matkan varrella niidenkin mielet muuttu. Ja kaikki oli oikein ilosii valmiista töistää ja ootti innol et sai viiä ne kotii ja näyttää äitille. 

Hiukan huonolaatunen kuva mallikappaleesta. 

Aluksi siis oli jo hiukan huovutettu levyn pala, johon leikattii päälle haluamiaa kuvioita merinolevystä tai esihuopalevystä miten sitä nyt haluaa nimittää.  Sitte vaan kastelu ja huovutus. Kaikki lapset sai tosi napakoita ja hyvin huopuneita töitä aikaseksi. 

Kyllä se lasten kanssa työskentely vaan tuntuu jotenki omalta hommalta, miulle. Ei sillä ettei aikuisten kanssa työskentelykää olisi hirveän hankalaa minulle. Kummassakin ryhmässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Huomenna pääsen sitte ite oppilaaks kun osallistun huopakurssille jossa huovutetaan pipa merinovillasta. 

  



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ahkera postipoika

Osallistuin taannoin Mustankissan -blogi arvontaan ja siellä sain lisäarpa voiton. Voitto oli silloin vielä yllätys ja innolla odotinkin mitä sieltä tulee. Kun paketti sitte tuli löytyi sieltä keittiöpyyhy, omppo servettejä ja kortti. Paketti piristi mukavasti silloin sateista päivää. 


Viime viikolla vanhenin taas vuodella ja SNY muisti minua pienellä paketilla.