perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hihake tai jotaki sinnepäin

Äitee osti miulle vuoden alussa ilmetyneen ensimmäisen Moda lehen. Siinä oli muutam itelle miuluinen malli jonka takia lehen itelle halusin. Ja sitte selaillessa silmii pisti hihake tosin mallin nimi lehessä on Naisen siniraidallinen kietaisuhuivi. Hiukka ensin katoin että nyt on menny kyl ohje ja esittelykuva ihan eri töihin mut kun lukasin ohjeen läpi se oli hihakkeen ohje. Hiukkasen aikaa meni ennekun sain päätettyy mitä lankaa käyttäisin vai ostaisinko työtä varten uutta lankaa. Tosin tämän vuotisen lankalaihiksen kannalta oli parempi et käytin jo kotona olevia lankoja. 

Moda 1/2014 lehdestä ja malli numero 15 naisen siniraidallinen kietaisuhuivi
Lanka: Novitan seiskaveikka nostalgia
Puikot: 4,5
Lankamenekki: 326 g

Langat ostin viime syksyseltä Tampereen kädentaitomessu reissult. Malli oli mukava neuloa ja syntyki ihan mukavan nopeesti telkkaria katellen. Ohjeesta poiketen tein ribbiryppyosuudesta lyhyemmän ja ompelin hihoista vähä lyhyemmät. Hihake lämmittää mukavast hartioit kun tää miun huusholli on hiukkasen viiliää sorttia.    

torstai 27. maaliskuuta 2014

Vihdoin sain tän tänne

Viime viikolla sain kauan odotetun lappusen että paketti on postissa noudettavissa. Tiesin heti, että se on SNYltä kun en vielä ollu pakettia saanu. Sitte iski oieni onkelma mie olin töissä koko sen ajan kun tuo postin sivukonttori on auki enkä pakettia näin ollen kerenny minää päivänä hakea. Joten piti laittaa äiti asialle että saisi paketin kotio. Äitee kävi sitte perjantaina töihin mennessä paketin noutamassa ja jätti sen sitte työpaikallee viikonlopuks. Eipä sillä että olisin sille mitää ehtiny viikonlopun aikana tekemää. Onneks tänää oli vapaapäivä ehti kaiken muun ohella tämänki tänne kirjottelemaa. Tosin tuo aurinko kutsuu nii mukavasti etten millää meinannu saaha itteeni sisälle koneen ääree pysähtymää.

Paketti sisäls kerän Novitan usvaa, kaks kerää Dalegarnin baby ullea, Prymin 7 kokoset puikot. Nappeja, ommeltavii silkkikukkia, kolme eriväristä niini nippua, silkkinauhaa ja chili suklaata. 

Suklaan jätin suosiolla äiteelle turvaa, oon huomannu että jos kotoon on suklaata se huutaa miulle niin kauan kunnes syön sen joten jätin sen suosiolla muualle oottelemaa lauantain karkkipäivää. Langoista kumpiki on miulle uusia, väreinä ei ehkä tuollaisina miulle hirmusesti puhu, mutta sekotettuna jonki toisen värin kanssa saan niistä varmaan jotaki vallan mukavaa aikaseks. Pikkuhilpetöörit pääsee odottelemaa vuoroaa että mihin ne pääsee ja tuon kokosia puikkoja miulla ei vielä ollukkaa. Miulla näytti olleen vaan parillisen kokosia isoja puikkoja. 

Kiitokset snylle paketista ja pahoittelut että jouduit tätä kirjotelmaa näin kauan oottelemaa. 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Makkaravarsisukat

Olen jokunen vuosi sitte neulonu kummipojan äiteelle makkaravartiset villasukat. Nyt tuli sitte toive jos saisi uuet sukat samalla mallilla. Värillä ei ollu väliä ja kiirettä ei ollu. Omat Novitan seiskaveikka kerät on elkkiä vihreitä ja niitä ei miulla hirmusen montaa olekkaa kotona joten menin sitte äiteen lankalaatikolle. Ja sieltä käteen tarttu punanen ja harmaa. Sukat valmistu muutamassa päivässä tosin jo reilu kuukausisitte. Oli kuvat vaan teillä tietämättömillä välillä ja en viittiny sitte kuvatonta kertomusta sukista laittaa.

Makkaravarsisukat
Novitan 7 veikka ja puikot Novitan 3 kokoset
Mallina oma perussukka

Sukat on kuvattu miun pikkusysterin jalassa, jolla on hiukkasen pienenpi jalka kun sukkien saajalla. Saajalle sukat oli just sopivan kokoset. Yleensä kun teen jollekki muulle kun itelle sukkia pyyän jalan kuvan piirrettynä paperille, jos se vaan on mitenkää mahollista. Sillai saan ainaki oikeen kokoset sukat aikaseks, eikä tarvi sitte arpoa sitä kokoa kengän numeron mukaa. 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Huovutuskurssilla

Kävin muutama viikko sitte huovutuskurssilla. Välillä on ihan mukava käyä haistelemassa uusia tuulia ja tekemässä jotaki ihan uutta. Kurssin aiheena oli röyhelöhuivi merinovillasta. Tiesin jo heti kättelys ettei tuollanen huivi tule miulla olemaa ikinä siinä käytössä mihin se on alumperin tarkotettu. Mutta silti menin kurssille avoimin mielin.

Materiaalina merinovilla oli jo tuttua mutta aina on ensin se hankalin osuus eli värien valitseminen. Sitte kun vauhtii päästii synty huivi tosi nopeesti.



Merinovillan lisäks käytin silkkikuituja. Väri yhistelmä on ehkä hiukkasen hassu, mutta en anna sen ollenkaa haitata. Aina ei tarvi tehä harmoonisia ja tylsiä väriyhistelmii. Nyt halusin kevään kunniaks leikkii ja hassutella väreillä.  


Huivin nimi tulee reunaröyhelöistä. Jotka saatii aikaa latomalla merinovillat määrätyllä tavalla ja vielä venyttelemällä valmiin kostean huivin reunoja. Ja tietenki ajatus lähti heti siihen miten tätä voisi jatkojalostaa eteepäin. 


Miun huivi päätyy kaitaliinaks pöydälle. Joku päivä kun on aikaa ja energiaa pitääki tehä pieni kattuas kokeilu siitä miten tuo kaitaliinana toimii. Leveys on noin 15 cm ja pituus  noin 65 cm. Ajatuksessa olis tehä vähä vastaava tapaus mut pyöreenä versiona. Saa nähä miten se onnistuu. 


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pleksilaatikon tuunausta

Pikku hilpetöörien ja muitenki työpöydäl olevien jutuskoitten säilytys on hankalaa. Varsinkii jos ei oo mitää mihin niitä tarvikkeita laittelis järjestyksee. Alkuvuodesta olin äiteelle asiasta valittanu ja niipä löysin kerran äiteelä vieraillessain muutaman edesmenneestä Tiimarista ostetun pleksi laatikon. 

Pesin laatikot tiskiaineella ja rapsuttelin hintalppujen liimajämät pois. Kuivasin laatikot hyvin ja jätin pariks päiväks vielä oottelemaa uutta inspiraatioo. Jotakin laatikkoa hiukan paikkailin liimaamalla kun kulmasta hiukan vanhat liimaukset irvisti. 


                                                   
Laitoin koristeeksi teippiä. Jonkiaikaa meni mietties miten teipit laittelen, koska halusin kuitenki säästää tuota läpinäkyvyyttä. On sitte helpompi katella että missä laatikossa mikäki on. Ja varsinki tuo isoin laatikko on jo sen verran suur että sinne pohjalle saattaa joku juttunen vielä vaikka hukkua jos ei sitä ei kuljen läpi pysty näkemään.


Näistä tuli oikee mukavan näkösiä ja kyllä mahtu paljo tavaraa tuollasee laatikkoo. Nyt miulla on kaikki leimasimet tuossa suurimmassa laatikossa. Aikasemmin osa on ollu yhessä ja loput toisessa paikas, nyt ne löytyy nii helposti. Nii se työpöytä vaan pikkuhiljaa alkaa saamaa jonkilaista järjestystä. Tosin hivenen vaan ihmettelen miten sitä tarviketta ja tavaraa on nui paljo päässy kertymää, kun sitä on tänne huushollii kerääntyny. Mutta eipähän tarvi sitte inspiraation iskiessä jättää työtä tekemättä tarvikkeiden puutteen vuoksi.   




sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Huovutettu pöllö

Kaivelin käsityökaapin kätköjä ja löysin pussillisen erilaisii huovutettuja tilkkuja. Koulussa piti tehä kaikenlaisii kokeiluja sekä tietty jotkuu työt saatto mennä pesukoneessa pilalle. Oon jo jonki aikaa miettin et mitä ihmettä mie niille kaikelle teen, kun ei niitä viittis poiskaa heittää. Mutta kaikkea ei voi säästääkkää. No Olympia kisojen aikana oli villat levällää kun piti muutamat huopatossut tehä. Myttäsin sitte siinä sivussa yhen pesukoneen pilaaman kokeilun ja siittä se ajatus sitte lähti.




Ja sieltähän synty pöllö. Sisälmys on taiteltu ja mytätty, jonka jälkee sidoin sen kiinni langalla. Ensin neulahuovutin pohjavärit ja sen jälkee yksityiskohat. Nokka, siivet ja "korvat" on pelkkää villaa, jotka on neulattu muotoonsa ja sen jälkee päähän kiinni. Pöllö on vielä vesihuovutettu, jotta se pysyy kunnolla kasassa. Ja suurin osa neulan jäljistä häviää vesihuovutuksen myötä. En kyl ees tykkää oikeen jättää mitää pelkästää neulatuks vaikka silläkii taval saa ihan napakkaa ja siistii jälkee. Mut ne neulan jälet ei vaan miellytä miun silmää.   

Tulevaisuudes saattaapi erilaisii öttiäisiä, täällä blogin puolella esiintyä nyt kun on vauhtii päässy.