tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusia tuulia


Tarkotuksena olis hiukan muokata blogin ulkonäköä. Sisältö pysyy aikalailla samanlaisena. Kirjoitella yritän vähintää kerran viikossa mielellää kaks. Neulomistavoitteksi otan vuodelle 2014 kirjoneuleen selättämisen. Eli tavotteena olis oppia tekemää tasasta kirjoneuletta, joka ei vetäis ja kiristäis hirmusesti. Lisäks pidän kirjaa kulutetuista langoista. Tavotteena saaha omia lanka varastoja pienemmäkis, niitä kun en oikee pysty punnitsemaa kun on nuo miun langat edellee hajallaa kolmessa eri paikassa. Ja jos ne vaikka vuoden aikana jo onnistuisin keräämää kaikki samaa paikkaa.

Huovutus-saralla tavotteena olis myös pitää kirjaa käytetyistä villoista. Ja alottaa pitkäaikasen haaveen toteutus eli pitää oma huopatyönäyttely. Sitä varten täytyy ottaa hiukan eri näyttelypaikoista tietoa ja se mitä sellaiset ylipäänsä maksaa. Näyttelyä varten pitääki sitte jo alkaa töitä valmistamaa ja teemoja sun muita miettimää.

Vuoden alusta laittan myös oman elämän järjestyksee, tarkotuksena olis alottaa elämäntapamuutos. Viime aikoina on tuo puntari ruvennu näyttämää jo tähtitieteellisiä lukuja. Oon katellu erilaisii ryhmäliikunta tunteja, koska yksin ei oikee liikunta miulta onnistu, tuntuu että tarvin jonkuu käskemää mitä pitää tehä. Toisaalta taas kun ei oo myöskää aikasemmin tullu muuta tehtyä kun lenkkeiltyä ei oikee tiiäkkää mistää mitää. Saa nyt sit nähä kuin äijän käy, nyt on kyl tosin ihan toisenlainen asennekki koko hommaa kun aikasemmin. Ja niihä se menee että kaikkki on asenteesta kiinni.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Ei ihan täydellinen, mutta aika lähellä

Miun pitkä aikasimman hoitohepan omistajalle tein pukinkonttii huovutetun pannulapun tai patalapun tai voi sen vaikka seinälle laittaa jos siltä tuntuu.

Ensin piti käyä kameran kanssa tarhassa ottamassa tuoreita kuvia samlla sitte otin tonttulakki kuvat. No pienempi malli oli ni heinien lumoissa ettei kiinnittäny minuu ja kameraa minkäälaisist huomioo, mikä on tosi harvinaist kun yleensä herra roikkuu hihassa tai lahkeessa. Lisäks seistää yleensä niin lähellä ettei kuvassa oo kun korva tai silmä. Vanha neiti oli tas nii happamalla päällä ettei näyttäny miulle yhtää ilmettä missä olis ollu korvat hörössä.

Kotona sitte kaivalin huovutustarvikkeet esii ja alotin neulahuovutuksen ja kello oli jotaki puolen yön paikkeilla. No olipahan jotaki tekemistä kun taas täysikuu oli minuu valvottamassa. Ensin siis neulahuovutin ja seuraavana päivänä vesihuovutintyön. Lauteilla työ kuivui paripaäivää ja vielä hiukan höyrytystä, jonka jälkee työ oli valmiina pakettiin laitettavaks. 



Kokoa valmiilla työllä oli noin 25*25. Tää on ensimmäinen esittävä työ, jonka oon huovuttamal tehny. Lopputuloksee oon ihan tyytyväinen varsinki tuo silmä onnistu hirmusen hyvin ja siitä tuli elävän näkönen. Tää ei jää kyllä viimiseks, tarkotuksena olis alkaa harjottelemaa esittävien huovutustöitten tekemistä. Huovutusrintamalla alkaa nyt tapahtumaa enemmän kun on taas tosi paljo erilaisii ideoit mitä haluun kokeilla ja harjotella. Jotenki tuo syksynä 2012 tehty pakkopulla oppari huovutus vei innostuksen joksiki aikaa, mutta nyt alkaa taas huovutuskärpänen levitellä siipiää.  

tiistai 24. joulukuuta 2013

maanantai 23. joulukuuta 2013

Viimiset tossut uunista ulos

Vielä ehin tekemää muutamat huopatossut pukin konttii ennenku oli liian myöhästä. Jo muutama viikko sitte kävin huovuttamassa isompien tossujen aihiot ja viime viikolla sitte hain ne kotii. Samalla sitte huovuttelin hiukan pienempien tossujen aihiot kun sellasia vielä pyydetti. Kovast toivoin että saisin nekin vielä kuivatettua ja valmiiks ennenkun aatto koittais. Normaalist jätän kaikes rauhas tossut kuivumaa, joko kesäl aurinkoo tai sitte huoneenlämpöö yleens kylppärin lattialle. Nää tohvelit kuivu nyt äiteen vessan patterilla, kun sillä on nii hirmusen lämmin ja kuuma. Vanha patteri kun on, ni sitä ei saa säädettyy ja sehän oli tällä kertaa miun onni.


Pohjan ruskea karstavilla on luontovillaa eli sitä ei ole värjätty millään lailla. Nää on miun isoimmat tossut mitä oon tehny ja sen takia valitsin helpost huopuvan villan. Päällä on koristeena merinovilla. Valmiisii tossuihin on ommeltu valmiit teollisuushuovasta tehdyt tähet ja katajanapit. Pohjassa on maitokumiliima. 


Pikakuivatuksessa olleet pienemmät tossut on tehty värjätystä karstavillasta ja koristeena on myös merinovilla. Valkoset sydämmet on teollisuushuopaa ja nekin on ostettu valmiina. Tossun reunaa on ommeltu pykäpisto? reuna Novitan seiska veikka langalla siinä kun oli sopivan sävynen lanka ja löyty helposti äiteen jemmoista. Pohjassa on maitokumiliima.  


Siinä ne sitte valmiit tohvelit on ritirati rinnakkain. Isommat on kokoa 46-47 ja pienemmän 37. Nuo isommat on kyllä ihan hirmusen isot. Niihin olis varmaa mahtunu vauva sisälle nukkumaa. 


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Maalia pintaa

Ostin jo syyskuussa kaks käsin tehtyä koukero kynttilää. Tähän asti ne on ollu laatikossa turvassa kun en oo löytän mieleisii jalkoi niille. Nyt sitte halusin laittaa kynttilät jo esille enkä vaan ihailla niitä laatikossa. Kauppa reissulla löysin sitte pienet ja sirot kynttilänjalat no ehkä nekää ei ollu ihan sellaset mitä oli mieleessä, mut saa nt tähä hätää kelvata.


Materiaalina on joku metalli, aika painavat on kuitenki vaikka korkeutta ei oo kun noin 17 cm. Ja väri oli aika karsee. Tosin tykkään kyllä vihreestä ja tää väri toimis ihan hyvin keväällä, mut ei kyllä talvi aikana. Kaivelin askartelukaapin perukoilta akryylimaalia ja tuputtimen. Tupsuttelin ensin yhen kerroksen maalia ja sitte vielä vähän ajan päästä toisen kerroksen ja yritin tehä sellasta rouheeta epätasasta pintaa. 


Näistä tuli ihan mukavan näköset valkosena, harmi kun en muistanu ottaa pinnasta kuvaa siitä tykkään kyllä kaikista eniten. Jotenki toi valkonen on sellain väri mitä mie siedän pieninä annoksina. En ikinä vois asuu sellases talos mikä olis valkonen, niikun useessa sisustuslehdis aina näkee. 


Nuo miun kynttilät on kyllä ihan liian isot nuihi jalkoihin. Mutta on ne vaan ihanat koukerot. Tosin eipä nuo jalat hirmusesti ees näy hyllyltä kun in tavaraa eessä mutta kynttilät näkyy hyvin. Joten täydellisten kynttilänjalkojen metsästys jatkuu vielä. 

  



torstai 19. joulukuuta 2013

Jouluks uuet matot

Aiksemmin ei miulla oo ollukkaa eriksee joulu ja "arki" mattoja. Nyt on kaksi punasen sävystä mattoa valmistunu ihan joulua ajatellen. Matot on valmistettu virkkamalla ja materiaaleina on ollu se mitä kaappien kätköistä on löytyny.



Vessa saa uuen villamaton. Halkasija on 62 cm ja materiaalina paksu 100 % vironvilla, jonka vyötteessä valmistajana lukee OÚ Evilla. Ostin langan alunperin torkkupeittoa varten mutta se halusikin tulla matoksi. Mallina on kauhavan kangasaitan Juhannusruusu. Koukkuna oli metallinen 9. Lopuks heitin koko komeuden pesukoneesee pyörimää 60 asteesee. Lanka oli mukavasti liukuvärjättyä ja lankaa kului 456 grammaa. Hiukan haastetta loi vyyhdin vaihtumiskohta, mutta onneks oli sellanen vyyhti joka jatku samalla värillä. Vaihto kohta osu mukavasti tohon tummaa kohtaa. Kyllä on ihanan pehmonen ja lämpäsen tuntunen. Ja mukavaa vaihteluu trikoomattojen rinnalla.   



Toinen matto on sitte trikookuteesta tehty. Malli on otettu pitsilinasta hiukan piti kyllä muokata ja pienentää mallia kun kudetta oli rajallinenn määrä. Mutta siltikin näyttää ihan hyvältä vaikka joutukii hiukkasen pienentämää noita sydämmiä tuossa sakaroiden välissä. Kokoa tälle tuli 86 cm ja olisi kyllä voinu olla hiukan vielä suurempi. Tämä sijotetaa keittiöö tai no keittokulmauksee, mut miulle se on keittiö. 

Suunnitelmissa olis tehä kesäks keittiöö virkattu matto ja niin isona kun antaa tila myöten, joten kudettaki pitää olla reilusti kun halkasija tulee olemaa reilun metrin. Tosin malli on vielä hiukan hakusessa, mutta jos vaikka juhannukseks sais sitte sen uuen maton jo lattialle.   

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulupuu on rakennettu

Tänä vuonna niikun yleensäkin laitoin joulukortit matkaa jo marraskuun lopulla siinä punasessa kirjekuoressa. Je en sitte muistanu niitä kuvata ollenkaa. Mutta hiukan oli laskut pielessä ja muutamalle piti tehä vielä jälkikätee kortit. Tosin nää on sellasii mitkä annan samalla kertaa paketin kans. Oli hiukan tyhjää päässä et millaset tekisin kun en jaksanu enää tehä niitä samanlaisia niikun muille. Aikasemmin tein muutaman maalikappaleen töihin ja siellä käytin Yhteishyvässä ollutta kuusen taittelumallia. Joten sen päätin sitte tehä näihin muutamii kortteihin. Toisaalta en halunnu laittaa pelkästää sitä kuusta vaan jotaki muuta kerroksellisuuttakin halusin mukaa. Hiukan aikaa seikkailtuain netin ihmeellises maailmas sain ajatuksen yhen kortin pohjalta.


Tänää piti sitte rientää kirjastoo ja ettiä sopivan laulunsanat ja nuotit taustalle. Ja ylläri pylläri lauluhan on Joulupuu on rakennettu. Olisi tietty voinu olla hiukan mielikuvituksellisempi valinta mutta tuo sopii teemaa. Skannasin nuotit ja tulostin tuollaselle rusehtavalle kopio paperille, jota äitee toi miulle töistä. Kuusi on kartonkia ja samaten tähti joka on tehty lidlistä ostetulla leikkurilla. Lopuks koko pläjäys liimattii kasaa ja kuusen "oksien" reunoihin kultatussia. Sisälle joulutervehys ja viikonloppuna vien ne perille. 

En tiedä kuinka laillista tuo kirjaston kirjojen kopionti tälläsii tarkotuksii on, mutta tein sen silti.  

lauantai 14. joulukuuta 2013

Välillä hiukan hemmottelua

Joulun alla on hyvä ostaa itelleki lahjoi. Aiksemmin syksyllä jo ihastuin yhtee kangaskassii ja nyt sen tilasin itelleni. Kyllä tuollaset nettikaupast on mukavia ja toisaalta taas petollisia. Nyt tosin noudatin ostoslistaa, joten mukaan ei tarttunu mitään heräteostoksia. Nykyää tulee harvemmin ostettua mitään sellasta mitä ei ole miettiny pitkää. Mutta sillon tällön tekee mieli hemmotella ittiää ja ostaa jotaki kivaa.


Kävin pyörähtämässä Mailandian nettikaupasssa. Mailandia on Kuopiolainen pienyritys jonka alkupaitaleeseen tutustuin jo opiskeluaikana. Hahmoilla jotka Mailandiassa seikkailee on jokaisella oma tarinansa. Minun luo muutti TipTap tonttupariskunta, jotka pääsee kuusta koristamaan ja Kuopio kangaskassi. Kassi on reilun kaupanpuuvillaa. Kaikki tuotteet mitä Mailandia myy suunnitellaan ja valmistetaan suomessa. Nyt on taas mukava käyä kaupassa kun on uusi hieno kassi olalla keikkumassa. 

Jos liikutte Haminan suunnalla kannaataa poiketa Bastionin holvistoihin, siellä on vielä huomenna käynnissä perinteiset joulumarkkinat. Tänään oli kyllä paljon ihmisisä liikkeellä ja huomenna on kyllä odotettavissa ihan yhtä vilkas päivä. 



perjantai 13. joulukuuta 2013

Viiiminen SNY -paketti

Eilen sain tekstarin että olis paketti noudettavissa automaatista. Kovasti jo oottelinki viimistä SNY -pakettia jonka epäilin automaatissa minuu oottelevan. Eilen oli vaa nii älyttömän liukasta ja vähä tihutteli vettä joten en viittiny lähtä kävelemää keskustaa asti. Varsinkaa kun olin viestin saapumishetkel makaamas äiteen sohvalla ja eessä oli vielä iltatallin teko. Joten paketti sai jäädä oottelemaa tätä päivää jolloin olin pääsemässä autolla kauppaa.

Ensin tehtii kauppakierrokset ja sen jälkee nappasin paketin matkaa automaatista. Noi on kyl tosi kähveleit laitoksii kun tuoki on sijotettu miun vakio kaupan tiloihin, ei tarvi eriksee mistää sivukonttorist lähtä paketia noutamaa. Ja olen kyllä tosi onnellinen siitä, on ollu joka päivä tuolla postin sivukonttorissa mistä miun pitää pakettini hakea hirmuset ruuhkat. Yhtenä päivänä kävin hakemassa siueltä pakettia ja jonottelin sitä 20 minuuttia ja sillon oli kuulemma päivän hiljasin hetki. No en yhtää ihmettele et pakettien haku kestää kun niitä pitää takahuoneen varastoista käyä ettimässä kun ei hyllyille meinaa kaikki mahtua.


Maltoin sentää oottaa kotio asti ennenku paketin aukasin. Paketti oli kääritty ihanaa nalle joulupaperii, josta en tietenkää muistanu kuvaa ottaa.


Paketista paljastui neljä kerää Novitan huopasta, kaks valkosta ja kaks vihreetä kerää. Sitte oli servettejä, lumiukko suklaatikkari, joulukoriste, suklaalusikka (mistä en ollu aikasemmin kuullukkaa), kortti ja pipari. 

Salaiseksi neuleystäväksi paljastui -H- blogista Kootut tekeleet. Kiitokset -H- mahtavista paketeista ja mukavasta ensikokemuksesta SNYhyily hommiin, tämä kun oli miun eka kerta kun tähän osallistuin. 

Taitaa nuo huopaset vielä muuntautua kuusen alusmatoksi ennenkun aatto aamu koittaa. Sellain miulta puuttuu ja oon miettin et joku huovutettu olis ihan mukava ja hiukan erilainen kun ne mitä yleensä tehää säkkikankaasta. Ja neulasia miun ei  tarvi onneks pelätä kun on tuo muovikuusi tuolla komeronperällä.  Novitan lehes tais olla ohje sellasee piparkakku kuusenmattoo, jos sen vaik ottas pohjaks ja hiukan sitä sitte muuntelis oman näköseks. 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Automiehen lapaset

Velipoika teki tilauksen tai no tää oli kyl ennemmin käsky kun kuulemma palelee sormia. Pojjaal ei oo tainu olla lapasii ala-asteen jälkee ollenkaa ja sillonki sil oli sellaset vaaleenpunaset possulapaset mis oli kärsä, korvat ja saparokin. Nyt oli sitte vähä isomman pojan lapastoive piti saaha auton merkki niihin tehtyä. Heti ilmotin että lapaset ei tuu olemaa mustat. Koska niiden neulominen olis ollu ihan kauheeta kun ei niitä silmukoita meinaa millää nähä. Värillä ei tosin ollu mitää välii kuhan auton logo olis oikeen värinen.


Ruskea lanka: Kauhavan kangas-aitan, Lykke
Keltanen lanka: Novitan 7-veikka
Puikot: 3 numeroiset Novitat
Malli: oma peruslapanen chevroletin logolla varustettuna 

Ensin piti saaha pojjaan käden kuva paperille, kun en ikinä oo tehny miehen kätee sopivii lapasii. Kuvan perusteel oli sitte helppo tehä oma peruslapanen. Lopult jäljensin logon silmukoiden päälle. Ikinä en aikasemmin oo tuota silmukoiden jäljetämistä tehny mutta hiukan aikaa kun googlessa pyöri alkoi hahmottuu miten se tapahtuu. Seuraava vaihe oli sitte logon tekeminen ruutupiirroksena. 

Pikkusysterille piti tehä kans lapaset ja jotenki ne nyt värin perusteel sopi tähän alle oikeen hyvin. Viime talven tein neidille yhet koukutut lapaset ja tänä talven piti tehä uuet kun edelliset oli hiukan pienet. Väritoiveina oli keltanen ja ruskee. Omista varastoist löyty keltanen mutta ruskeata ei ollu miulla eikä äiteellä. Sitte kävi vielä niin ettei mistää meinannu ees löytyy sopivaa ruskeeta. Lopulta miun luottokaupasta sitte löyty lanka joka oli oikeen värinen. 


Keltanen lanka: Novitan 7-veikka
Ruskea lanka: Fritidsgarnia
Koukutut omat peruslapaset, jotka muokattu kauhavan kangasaitan ohjeesta

Nää on kans tehty käden kuvan perusteella. Meillä on pienestä asti ollu tapana piirtää jalan ja käden kuvat paperille kun on ollu sukkia tai lapasia vailla. Ei oo sitte tarvinu olla kokoajan kokeilemassa onko jo sopivan kokonen. On siinä sitte jääny äiteelle mukava jalankuva kokoelma kun on neljän lapsen jalan kuvat paperelle piirretty.

Nyt saa vaan olla äitee tarkkana ettei heitä näitä 40 asteen pesuu niikun 7-veikka tuotokset voi laittaa. Saataa olla pieni yllätys mytty nää lapapaset kun huopuvatten koneessa.

Koukutuist lapasist tuli kyl mukavan paksut ja lämpäsen tuntuset kun on toisena lanlana 100% villa. Ihan tekis mieli itellekki tehä uuet koukutulapaset mutta on jo yhet kirjoneule lapaset tulossa, jos ne vaik tekis ensin valmiiks ja sitte kattelis sen jälkee mitä tapahtuu.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ruman kaunista

Löysin kirpparilta ison lasipurkin  eurolla. Ikin aikasemmin en oo normaalei lasipurkkei kirpparilt ostan mut nyt ei kotoota tarpeeks isoo löytyn. Joskus kyllä tullu ostettua riihimäen tai karhulan lasin keittiöpurkkeja. Korkeutta lasipurkilla on sellain 30 cm ja halkasija 18 cm. 


Virkkasin juuttunarusta verkon lasipurkin ympärille ja reunaan virkkasin piparireunuksen. Koristeeks punanen silkkinauha ja juuttunaru, joilla samalla kiristin päällisen purkinympärille kiinni. Tähän ajattelin joulun ajaks laittaa sellaset ledivalot, mitkä toimii patterilla. Noi patterikäyttöset on kyl ihan tosi kähvelii valoi kun jos käyttäs sähkökayttösii ni niistä tulee aina tosi rumasti se johto ulos tuolta suu aukosta. Sekä täs kämpäs on hiukan hassuis paikois pistorasiat sitte joutus ain vetelee hirmuset jatkoroikkaviritelmät ja ne vasta rumii onkii.

Tuosta tuli toisaalta sellanen juron näkönen mut omal tavallaa tosi kaunis.

Muuna aikana taijan säilyttää tässä noita pitkiä puikkoja, niille kun ei oikee oo mitää paikkaa missä ne pysyis siististi pystyssä.

torstai 5. joulukuuta 2013

Elukat

Aikani kuluks kaivoin esii villoja, jääkarhulevyä ja neuloja. Tein elukka pannulappuja. Kyl tuo jääkarhu velvy on mukavaa kun sen jakaa paksuudesta lahtia ni sa ihan mukavan paksusen neulauspohjan mihin on hyvä alkaa kuvaa hahmottelemaa. Hepat tuntuu syntyvän kun itestää muita joutuu hiukan miettimää. Mutta harjottelemallahan sitä oppii. Ja siitä puolesta on hyvä kun tuota villaa pystyy sitte ottamaa pois tai lisäämää neulausvaiheessa ihan nii paljo kun haluaa. Sitte kun työ on vesihuovutettu on sen muokkaaminen hiukan hankalampaa mut ei veiläkää mahotonta. Ei muutakun uusi kerrros neulotaa työn päälle ja taas voi jatkaa työskentelyy ja lopuks vielä vesihuovutus. 


Ruskea heppa on jo vilahellu aikasemmassa postauksessa, kaksi muuta on uusia. Tuolle lilalle heposelle pitää kyllä vielä tehä jotakin kun siihen en ole tyytyväinen, turkoosi efekti väri meni tuollasiks ihmeellisiks laikuiks. Oli villa ilmeisesti liian vanhaa ja jo rasvat siitä kadonnu kun ei oikee meinan kunnol kinnittyä. 


Aikasemmin on nellukka jo vilahtanu nyt sitte tein sille kaveriks possun. Näitä oli kyöl mukava tehä kun päässä oli vaan joku pieni idean poikanen ja ajan kanssa ne sitte muokkautu tuollasiks. 

Nyt pitäis vielä tehä joululahjaks yks pöllölappu ja sitte heppataulu, joka toivottavast näyttää esikuvaltaa mutta niistä sitte enemmän kun oon ne eka saanu valmiiks sekä pukki on ne toimittanu aattona perille. En usko, että saajat kuitenkaa täällä käy lukemassa. En kuitenkaa voi olla ihan varma asiasta ja otan en halua yllätyksiä paljastaa liian aikasee. 

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ei palele talvella

Muutama neulomus on jälle valmistunu ja nää on tehty itelle. Vaikka kaapit jo pursuaa aikasempien vuosien neulmuksista on silti pakko saada joka vuosi jotaki uutta. Tosin nyt on värit hiukan tummahkot, mutta käyvät sitte paremmin eriväristen vaatteitten kanssa. Yleensä kun kaikki mitä teen on vaan vihreetä. Mut pikku hiljaa on kyl tarkotus saaha ujutettua mielen syövereihin myös muitakii värejä. 

Tampereen kädentaitomessuilta mukaan tarttu kaks kerää Novitan neon lankaa. Messuilla oli mallina tehty samaisesta langasta tuubihuivi ja siihen oli käytetty kaks kerää lankaa ja näytti tosi ihananlta. Siellä ohjeistettii 100 silmukkaa ja 8 puikko. Neulottii tasona ja lopuks ommeltii sauma kiinni. Kotona sitte yhen illan juttuna valmitu tuubi huivi.


Ilmeisesti miulla on tooosi paljo tiukempi käsiala kun malli tuubin tekijällä, tai sitte puikon koossa huijattii. Kun tuo miun oma tekele meni just kaks kertaa kaulanympäri ja on napakka, kun taas mallikappale roikkui siellä tätin päällä löysänä. Tosin tuo varmaan kyllä käytössä hiukan löpsähtää niikun aina oikeella on yleensä tapana. Ja ohjeesta poiketen käytin tähän vaan yhen kerän lankaa, alko vaikuttaa siltä että olis koko pää hävinnu huivin syövereihin jos olisin siihen toisen kerän vielä neulonu.  


Lanka oli kyllä kokemuksena aika villiä neulottavaa kun siinä oli peräkkäin eri paksusii ja koostumusta olevia lankoja. Miun kerässä oli aikalailla keskellä tuo pinkki raita. Sitä oli sellanen pätkä, että siitä tuli just yks kerros. olisin kyllä toivonu ehkä useampaa pinkkiä raitaa tai sitte sellasia lyhyempiä pätkiä missä olis tullu vaikka parikymmentä silmukkaa pinkkiä peräkkäin. Mutta muuten tuo on ihan mukava. Ajattelin ottaa tuon lenkki käyttöö kuhan ilmat nyt hiukan viilentyy lisää. Pysyy ainaki kaula ja niska lämpimänä kun tuon takin kauluksen päälle kietasee.   

Lisäks viime aikoina puikoilta putkahti huppukaulaliina yhistelmä. Tälläsel on varmaa joku ihan omaki nimensä mutta en sitä nyt päähäni saa. Tarkotuksena oli tehä pään ja kaulan lämmittäjä jotka on kiinni toisissaa. Sillon tällön oon tällästä kaivannu kun on välillä pipo eksyny omistajastaa ja sitte on pitäny kotiin kömpiä paljas päin. Tuon kun laittaa takin hihaa ja luovuttaa sen narikkaa ei pitäis kyllä hävitä mihinkää. 




Tälläsee on varmaan olemassa ohjekin tämä syntyi omasta päästä, toki olin jossakin kuvan tällaisesta nähny. 


Puikkona Novitan 6 numero pyöröpuikkona
Lankana on Kauhavan kangasaitan Unni (100% villaa) ja
Alizen simli (10% mohair, 10% villaa, 5% metallia ja 75 % akrylliä).
Neulottu yhtäaikaa kahell langalla ja vielä reunassa virkkaus Simlillä 

Kumpikin lanka on miulle uutta tuttavuutta. Tosin tuo Unni on sama lanka kun Fritidsgarn, joka on kyllä vanha tuttu. Pinnasta tuli mukavan eloisa kun tuo Simli on liukuvärjättyä. Ja pitäähän elämässä vähän blingiä olla sen takia valitsin sen tuohon kaveriksi. Muutenhan olisin tuon tehny pelkästään Unnista.

Nyt pitäis sitte keksii mitä seuraavaks tekis. Itelle kun ei perjaattees tarvis mitää ja lahjatki on jo neulottu. Mutta silti tekee vaan mieli kovasti puikkoja heilutella.

Ja onhan miulla yhet sukat tulollaa, oli pakko alottaa jämälankavillasukat kun törmäsin jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Olikin tarkotuksena tuhota muutama seiskaveikan jämänöttänen ja kalenteri tuliki  enemmän kun tarpeesee.