maanantai 25. marraskuuta 2013

Ompeluharjoituksia

En ole mikää himo ompelija tai oikeastaan en muuta hirmusesti ole sen kanssa tehny kun suoriasaumoja. Opiskeluaikana taisin surautella kokoon yhet samettikangas shortsit ja yhen tuubi topin. Muuten oon konetta käyttäny lähinnä kangaspuilla kudottujen mallitilkkujen viimeistelyyn. Joka sisälsi siksakkia ja muutaman suoran sauman. Tosin tuota tuli tehtyä useamman kerran, kun on neljä mapillista kudonnana mallitilkkuja. Ja jokunen kukkaro tuli tehtyä kun tilkkumummoille kävin kukkarontekoa opettamassa. Nyt oon sitte ajatellu jos alkaisin opettelemaa hiukan enemmän tuota ompelukoneen käyttöä. Tarkotuksena olis tehä tilkkutyönä sängyn peitto, suunnitelma on valmis ja kankaatki jo hankittu. Joten enää ei puutu kun inspitaatio. Ja sitte ihan muuttenki olis mukava jos osais ommella muutakin kun vaan suoria saumoja. Onneks äiti ja serkku osaa ommella hyvin ni löytyy sitte apua tarvittaes.

Viime viikolla oli pakko kaivaa ompelukone esiin kun halusin tehä aivan ihania näkemiäni enkeleitä. En hirmusesti ole enkeli-ihminen mutta nuo sulatti miun sydämmen ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Enkeleiden ohje löytyy täältä

Päätin sitte tehä kerralla useemman kun en osannu päättää minkä värisen halusin. Kaikkien mekkokankaat on ite värjättyjä. Jokaisen ompelu saumoihin jäi hiukan paranneltavan varaa, mutta nyt ne on tosiaa sellasia käsin tehyn näkösiä. Noita oli kyllä hauska tehä ja taitaapa noista muutama joulupakettiinki kääriytyä. Se jää vielä vähän nähtäväks. 

Joskus pienenä "poikana" ollessain tehtii mamin kanssa aina ennen joulua paperisydämiä. Milloin minkäkinlaisesta paperista. Onkohan niitä vanhoja tekeleitä vielä vaarilla jossaki jemmasssa, pitääki kattoo kun seuraavan kerran meen käymää. Nyt löysin yhdestä blogista (täältä) siitä aivan ihanan päivitetyn version ja pitihän sitte itenki niitä päästä tekemää. 

Sydämen koko on 3 cm ja nauha on yhteensä 1,5 metriä pitkä

En muistanukkaa kuinka kivaa noiden sydänten tekeminen on. Olen joskus ostanut kirjastosta poistokirjan jonka lehdet on kivasti kellastunu. Koitin lukea kirjan joskus mutta se ei oikein minuu uponnu joten taisin sen lukemisen jättää kaiken lisäks kesken. Kirja sai sitte uuen elämän paperiaskarteluina ja pääsee jouluna roikkumaa kuusen oksille. 

Ja lopuks hiukan selvitystä siitä miksi kutsuin itteäin pieneks pojaks. Meijän kylällä kun ei ollu yhtään oman ikästä tyttöä silloin kun olin pieni. Muutama vanhempi tyttö ja sitte paljo nuorempia oli kyllä mutta oman ikästä seuraa ei ollu. Joten leikin oman ikäisten poikien kanssa ja aina minut mukaan leikkeihin ja peleihin otettii. Kesät vietin serkkupojan kanssa äidin vanhemmilla tai mökillä ja sielläkin oli aina vaan poikia. Mutta pääasiahan on se että leikkiseuraa on ollu, eikä tarvinu yksin olla. Meni kyl tosi kauan ennen ku oon mekkoja tai hameita päälle laittanu. Koulun juhliin kun oli pakko. Enkä tosin nyttekää omista kun muutaman mekon ja laitan ne jos on pakko. Tosin nyt on välillä sisänen neitini alkanu nostaa päätään ja vaatii päästä viikonloppusin helmoja heiluttelemaa tanssilattialle. Mutta edellee viihyn vallanmainiosti autotallissa auto remonttia tehen. 

Mukavaa viikonalkua kaikille. Tällä viikolla taitaa olla luvassa ainakin hiukan huovutusta ja siitä raportointia.  

 

1 kommentti:

  1. Minä muistan nuo yksinkertaiset sydämet omasta lapsuudestani. Kiva idea tehdä niitä vanhoista kirjoista.

    SNYsi

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit ja jätit puumerkkisi!