Tennarisukat

Loppukesän kahvihetkellä torikahvilassa tuli vaan puhetta tennari sukista ja siittä josko vaikka sellaset pyöräyttäisin. Syksyllä miulle toimitettii langat ja pieni hetki sitte mie toimitin sukat. Aikasemmin en oo sellasia tehny, tosin erilaisii ohjeita katellu senki eestä. Heti oli selvää et osto ohjetta en tule hankkimaan vaan ilmais ohjeilla mennää. Sivuilla piti tietenki olla valkonen raita eihän ne muuten oikeelta näytä ja tietenki nauhat. 

Mut sittehän se ongelma vast tuliki mie ku en millää tahtonu tehä sellast erillistä valkosta raitaa. Omat kokeilu tennarit on vieläki kesken kun en oo jaksan ommella tuota sivun valkosta raitaa kiinni. Ratkasu löyty Ulla -neuleen tilkkusukkien muodossa. En tehny tilkkuja vaan neuloin kokoajan samoilla väreillä. 

Ja jälkikätee mietittynä koko pohjahan olis voinu olla valkonen olis helpottunu työki kummasti. Tuo ruskee pohjahan on oikeestaa ihan turha. Mutta ensimmäisissä ei kaikki voi osua kohillee.

Seuraavana oliki sitte vuorossa nauhalistojen neulominen. Niiden tekoo otin mallia joskus facebookin voihan villasukka -ryhmästä tulostamastani Jaana Elon tennarisukka -ohjeesta. Samasta ohjeesta otin myös valkosen ja mustien koristeraitojen ompelumallin. 

Lopuks oliki vuorossa nauhojen teko. Ne oli hirmusen helppotehä kun olen joskus ostanu sellasen nauhan teko koneen/myllyn, jolla kampea veivaamalla sain nauhan aikaseks. 

Tennarisukat ala Hezku

Ohje: oma perussukka johon tehty tennari muutokset. 

Lanka: Novitan 7 veikka

Puikot: 3

Nää oli ensimmäiset valmiiks saadut mutta ei kuitenkaa viimiset. Näit oli kiva tehä kun sai kuitenki alkuperäsen näköset ilman että piti liittää ompelemalla mitää irtokappaleita. 

Päiväkävelyllä Kädentaitomessuilla

Tän vuoden messuille meno ei ollukkaa ihan nii päivän selvä juttu kun luulin sen alku syksystä olevan. Piti soutaa ja huopaa useemman kerran enneku matka oli varma. Aikasemmin olen käyny serkun kanssa messuretkellä mutta nyt se ei onnistunu kun oli serkun laskettu aika niin lähellä ettei hää viittin lähtä. Olishan se ollu aika eksoottinen reissu jos oltas käyty viel kädentaitomessujen lisäks viel tutustumas paikallisee synnytysosastoo. No ens vuonna sitte kokeillaa jos päästäs taas retkelle yhessä. Tänä vuonna hyppäsin Taito Kymenlaakson järjestämää bussimatkaa.

Ja jällee herätys oli ennen kukonlaulua perjantai aamuna. Matkalla rupattelin työkaverin kanssa ja tietenki otin pienet päikkärit, jollon matka meni paljo mukavammin. Ennen messuille menoa käytii lounaalla. Jakso sitte messuilla hyvin taperrella kun oli masu täys.

Aikasemmin olin jo kattonu vähä valmiiks mitä pitäis katella ja mistä ne löytyy. Kattelin että siellä olis ollu myös bloggaajien tapaamispaikka. Mutta jätin sen välii kun ajattelin et se oli tarkotettu niille bloggareille ketkä oli etukätee ilmottautunu messujärjestäjälle. Kävin kattomassa sen myöhäsemmän muotinäytöksen ja täytyy kyllä todeta että aika lailla toistoa edellisvuotisee. Joiltaki oli aivan samat tuotteet esillä kun edellis vuonnakin, tietenki vaan kauden väreissä. Luulis et noin laajasta esillepanija määrästä löytyisi myös uusia näkymiä muotinäytökseen.

Bongailin tutut himmelit messuhallin katosta

Kävelin ympäriämpäri messuhalleja, kattelin ja hypistelin niitä mitä mieliteki ja etenin ihan omaa vauhtia. Oli kyl jotenki rentouttavaa kävellä siellä ihan itteksee ja katella niitä omia mielenkiinnon kohteita. Huopajuttuja löyty ihan mukavasti ja oli kiva katella mitä muut on saanu aikaa.

Jotenki olen myös aikasemmin kaivannu ja nyt työnpuolesta nii erilaisia kudontajuttuja. Muutamassa kojussa oli kudottuja tuotteita. Kuiteita oli myös myynnissä ja mallikerta lehti tilattavissa. No mallikerta lehti tulee ja kuteita en viitti noi kaukaa alkaa kantamaa kun löhempääki löytyy ja valmiita juttuja en etsi. Olisin kaivannu uusia kudotamalleja, materiaaleja. Ja esimerkiks kudonnassa käytettäviä lankoja. Esimerkiks teeteen pilttuussa ei ollu ollenkaa kudontaa mukana vaikka heilläkin on aika laaja kudontalankojen valikoima. Neulojille lankoja oli sitte senki eestä joka paikassa.

Ja sitten vähän sitä mitä messuilta löysin

Klipsuja, hand made käsimerkkejä, ommeltavia kukkaronkehyksiä

Pirtin kehräämön kampalankaa, Novitan 7 veikkaa ja puuvillabambua, Teeteen haltia yksivärisenä ja kirjavana sekä pari pakettia sukkapuikkoja niitähän ei voi koskaan olla liikaa. 

valkoista silkkimerino levyä, erivärisiä silkkikuituja sekä Piikun karstavillalevyä. Näillä pääsee taas mukavasti eteepäin huovutusrintamalla ja pääsee kokeilemaa uusia ideoitani. 

Kaiken kaikkiaa oli oikeen mukava ja lepposa päiväkävely messuilla. Kotona olin joskus kymmenen aikoihin ja aika nopeesti tuli kyllä nukkumattiki kylää. Nyt vaan lankoja kuluttamaa ja ensivuoden messuja oottelemaa. 

 

Sieniä mä metsästin

Tänä syksynä keräsin puhelimee kuvia verihelttaseitikki sienistä ja opiskelin samalla mistä niitä pitäis lähtä ettimää. Tarkotuksena oli löytää kasvivärjäykseen sieniä. Ja sitte aurinkoisena syyspäivänä lähin mettää. Jätin auton tutun mettätien laaitaa ja lähin tallustamaa. Oli kyl tosi rentouttavaa vaan kävellä ja katella ympäriinsä. Otin suunnaksi mettäauto tien ja sillä oli takotus mennä Kulkurin patsaalle asti.

  

Kulkurin Patsas on vanha kilometripylväs muistomerkki vanhojen kulkijoiden muistoksi Viipuri-Helsinki tiellä. Patsas sijaitsee alkuperäisellä "kuninkaantiellä". Jota pitkin on ennen muinoin väki kulkenu asioille Viipuriin ja tietenkin Helsinkii. Muistomerkin takaa sitte meninki metsän puolelle ja lähin taapertamaa takasin autolle mettiä pitkin. Muutamia hirvikärpäsiä hyökkäs kimpuu mut hyvin vähäsiä ne jo oli. 

Jonki ajan kuluttuu törmäsin kivirakennelmii. Niitä oli kolme erikokosesta tollasta ladottua kohtaa ne ei ollu aitoja vaan ehkä enemminki jotaa pohjia kun pituutta ja leveyttä oli useampi metri kanttiinsa. Aikasemmin en niihin oo törmänny kun olen lhinnä kulkenu pitkin sitä tietä ja nuo oli sellasen tihiän kuusikon takana rinteen alla joka ei tielle asti näkyny. On se kumma miten kaikkee uutta löytyy kun poistuu tutuilta mettäteiltä.  

Sieniä näky paljoa varsinki tuollasia hirmusen pieniä vaaleenpunasii kavereita. Miun sienituntemus kun loppuu lähinnä punasee kärpässienee pystyin vaa ihastelemaa mitä kaikkee siellä näky. 

Saalistaki löysin hedelmä pussin verran. Ja vielä sinne jäiki verihelttoja. Tosin niitä en löytäny sieltä pitemmältä vaan ihan siitä parinkymmenen metrin päästä autolta. Mut pääasia että löyty. 

Ja kattilaahan ne piti heti laittaa. Innostuksissani laitoin ehkä vähä liian paljo vettä ja tietenki lankoja sinne sieniliemee mutta sain kuitenki aivan ihastuttavaa väriä. Ja tietenki piti liemistä ottaa kaikki väri irti ja keitella useampikin erä lankoja loput jäivät hiukan haalikoiksi mutta eihän kaikkien lankjen tarvi aina olle niin kauheen tummia. 

Loppu viikosta ävin sitte äiteen kanssa kerämässä vähän lisää verihelttoja. Lopulta niitä oli teilu ämpärillinen olisko ollu joku 12 litraa. Siinä sitte meni hetki jos toinenki kun erotteli lakit ja jalat. Levitteli ne kuivumaa ensin saunanlauteille, josta siirsin ne sitte kuivumaa vähä kerrallaa kylppärin lattialle ja vielä olkkarissa patterin edessä viimeistely. 

Lopulta miulla on n. 150 grammaa kuivattuja lakkeja sekä n. 50 g jalkoja ottelemassa ensikesän värjäyksiä. Tältä vuodelta oon jo laitellu kattilat talviunille. Nyt vaan hipelöin ja ihastelen noita ihanan värikkäitä lankoja tuossa olkkarin kulmassa.