Välillä yritän kaivella ompelukoneen esiin, jotta sen kanssa alkais hommelit sujumaa mukavammin. Ja kun ei viitti mitää isoa alkaa väkertämää on mukavampi tehä pieniä juttuja ja saaha jotaa valmistaki.
Neulakirjan kannessa on tilkkutulppaani, johon on käytetty ite värjättyjä kokeilukankaita. Aivan mahtavasti sai pieniä tilkkujaki hyödynnettyä. Hiukan piti pähkäillä et miten tätä lähtis kokoomaa, mut hyvinhäse sitte kaiken kaikkiaa meni. Kansien välissä on opiskeluista jääneitä konepahvin paloja (kaikki kun on taltee pitän laittaa).
Sivuiksi laitoin merinovillasta huovutettua huopaa, johon ompelin koukeroita sivuja tukemaan ja vähä jämäköittämää. Jotenki löytyy tollasii epämääräsiä huopalevypalojakin usemapia. Näihinhä ne uppoaa oikeen mukavasti.
Kiinnitys mekanismia piti hiukkasen mietiskellä. Tietyst sauman välii olis voinu laittaa jonkilaisen nauhan jo ompelu vaiheessa mut eihän sitä sillon tullu ajatelleeks. No aikani pähkittyä virkkasin kiinteitästä silmukoista nauhan ja ompelin napin takakantee, jonka ympärille "nauhan" voi pyöritellä. Toimii vallan mainiosti.
Ja kun vauhtii pääsi synty useampikin neulakirjanen. Yksi matkusti jo maailmalle kevään sny kierroksen tiimoilta. Ja ensimmäinen kokeilukappale kaikkine virhheinee on itellä käytössä. Nyt ei ole parsinneulat pitkin sohvaa ja ne löytyy helposti kun tarvii alkaa sukkien lankoja päättelemää.
Nyt onki suunnittelilla vähä korkeampi kirja jossa olis usempiki sivu. Kanneksi tulppaanin tilalle ajattelin huovuttaa jonkilaisen kuvion ja sisällöksi laitella huovutusneulat. Nyt kun ne asustelee tuolla margariinirasiassa ja ei ole niin kauheen nätisti siellä. Varsinki kun loppukuusta pitää huovutus tarpeittan kanssa lähtä reissaamaa pitää neuloillaki olla turvallista kulkea.
