perjantai 4. lokakuuta 2013

Huovutusta kera lasten

Vaikka täälläpäin työrintama näyttää tooosi huonolta, asioilla on aina tapana järjestyy vai miten se nyt meni. Miun äiti on töissä iltapäiväkerho ohjaajana firmassa, joka järjestää myös erilaisia aktiviteettikerhoja lapsille. Joten sain sitä kautta työn lasten askartelukerhojen ohjaajana. Eihän muutamalla tunnilla töitä viikossa elä mutta on jotakin tekemistä ja hyvä alku edes. Ja pääsee samalla puuhailemaan lapsien kanssa.

Aika vapaasti saan valita mitä kerhossa tehdää ja kun kaapista löyty lahjotusvilloja pussillinen, oli selvää että huovutusta on ainakin. Nyt olen jo yhdelle iltapäiväkerholle neljän kerran askartelut pitäny ja toisten kanssa alottelin. Vielä ei ole tietoa sitten että miten jatkuu tästä eteenpäin, mutta mennää päivä kerrallaa.

 Ensimmäisellä kerralla huovuteltii palot. Se on jännä miten ne pojat ketkä oli kaikista kovimpia vastaväittäjiä ettei hyö meinaa ollenkaa huovuttaa sai aikaseks kaikista napakoimmat pallot. Pallot sai kuivua viikon ajan ja seuraavalla kerralla sitte viimeisteltii örkkimörkkiset. Eli hiukan tukkaa päälaelle, suu, silmät, kieli ja varpaat.

Örkkimörkkinen

Tänään sitte oli vuorossa ensimmäisenä aloittaneitten viiminen askartelukurssipäivä. Ja tänään taas huovuteltii. Esihuovutin levyn harmaasta ja valkosesta villasta josta sitte leikkelin noin postikortin kokosia paloja. Vastaanotto oli taas hiukan kaksijakoinen toiset oli tosi innoissaa ja toiset piti aluksi hiukan pakottaa alkuun, mutta matkan varrella niidenkin mielet muuttu. Ja kaikki oli oikein ilosii valmiista töistää ja ootti innol et sai viiä ne kotii ja näyttää äitille. 

Hiukan huonolaatunen kuva mallikappaleesta. 

Aluksi siis oli jo hiukan huovutettu levyn pala, johon leikattii päälle haluamiaa kuvioita merinolevystä tai esihuopalevystä miten sitä nyt haluaa nimittää.  Sitte vaan kastelu ja huovutus. Kaikki lapset sai tosi napakoita ja hyvin huopuneita töitä aikaseksi. 

Kyllä se lasten kanssa työskentely vaan tuntuu jotenki omalta hommalta, miulle. Ei sillä ettei aikuisten kanssa työskentelykää olisi hirveän hankalaa minulle. Kummassakin ryhmässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Huomenna pääsen sitte ite oppilaaks kun osallistun huopakurssille jossa huovutetaan pipa merinovillasta. 

  



4 kommenttia:

  1. Onnittelut työpaikan suhteen. Tällä hetkellä vastavalmistuneen ja kyllä jo kokeneenkin tekijän on todella vaikeaa löytää työpaikkaa muutamia harvoja aloja lukuunottamatta.

    T: SNYsi

    VastaaPoista
  2. Hienoja huovutuksia! Mää oon myös nyt huovutuskurssilla ajatuksena just opetella se tekniikka, että osaisi sitten ohjata lapsiryhmälle huovutusta. Teen työtä sekä alle kouluikäisten että 1-3-luokkalaisten parissa, ja varsinkin noiden koululaisten taideryhmissä olisi ihanaa joskus huovuttaa. Tytöt voisivat innostua koruista, pojat ehkä örkeistä. :)

    VastaaPoista
  3. Tuntuu monesti et ihmiset ei uskalla huovuttaa lasten kans kun siinä käytetää vettä ja pelätää et kaikki on ihan märkii. Ja eihän niitten töitten tarvi mitää hirveen haastavii vähälläki saa näyttävää ja tekniikkaa tutustuttua :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit ja jätit puumerkkisi!