Kosketusnäyttösormilapaset

Tuli tarve uusille lapasille. Aikasemmin miulla ei ole sormi ongelmia talvella ollu kun on tuo puhelin ollu sellasta vanhaa karvalakki mallia. No teisi ehtiä tuo talviki mennä ennenku sain lapaset valmiiks, tosin nyt näyttää taas paljo talvisemmalta kun pari päivää sitte. Mut jos sitä lunta vaikka tulis vielä tulevinaki talvina, ei jäis uuet lapasetkaa käyttämättä.

Oma peruslapanen kiilapeukalolla ja koristepalmikolla. Lankana on kultapiiskulla värjätty 100 % villalanka. Näitä kirjavia lankoja pitää ens kesänä koettaa värjätä lisää. 

Lapasissa on etusormille aukot. Kattelin kyllä että moni on tehny peukaloillekki aukot. Mutta mie useimmiten käytän etusormea, joten sille se aukon teko oli jotenki luonnollisempaa. 

Ja toimii! Vaikka on ulkosalla ei tuosta aukosta kuitenkaa pakkasta sisää hirmusesti pääse ja sormenki voi siirtää pois reijän kohalta. Lapasista tuli kyllä mainiot. Vois noista ohuemmista langoista tehä kevääks ohuemmat lapaset, kun eihän sitä tiiä taas kui kauhian pitkää lapasia tarvii pitää. Toivon mukaa ennen juhannusta jo tarkenee paljain käsin olla. 

Waxe the dragon

Ensimmäisen lohikäärmeen jälkee tulee tietenki toinen lohikäärme. Muuan pieni poikanen näki Serahviinan eli ensimmäisen lohikäärmeen ja ihastu siihen. Siitä en raskinu kuitenkaa luopua olihan se miun esikoinen. Lupasin sitte pikkumiehelle tehä oman. Väri oli sama mutta siivet tahottii punasella. Ja niin alko taas neula viuhumaa. Rautalanka runko, päälle vanhasta villapiposta suikaleita ja lopuks hirmusesti neulaamista.

Waxe the dragon

Korkeutta on sellain 34 cm siipien kärkee. Ruumiin rakenteeltaa hiukkasen kevyempi malli kun ensimmäinen. Waxe sai hyvän kodin ja paljon kavereita. Tämä tuskin jää viimiseks...

Tällä hetkellä mielessä kummittelee luudalla ratsastava noita-akka. Alkaa vaan näyttää siltä et pääsiäinen ehtii mennä ennenkun ehin tarttua neulaa seutraavan kerran. Tosin pääsiäinenhän tulee kyllä taas ens vuonna joten mikäpä sitä noita-akkaa kieltää tekemästä myöhemmin keväällä.  

 

 

Kevään ensimmäinen sny paketti

Viikolla sain töitten välissä haettua kevään ensimmäisen sny paketin. Paketin kanssa sitte köröttelin kohti työpistettä. Olin muutaman minuutin etuajassa ja sillon oli pakko kurkistaa paketin sisää. Ja mitä ihanuuksia sieltä löytykää.

Paketissa oli Fabelin sukkalankaa kaksi kerää vihreetä, punasta, mustaa ja valkosta. (Punanen menee "pieninä" annoksina. Tuon vihreen kanssa se näyttää varmaan oikeen hyvältä.) Sukka ohje kirjoneule sukkii, hakusessa onki ollu sellain ohje missä ei ole paljoa pitkiä lankalenkkejä. Ja tuossa ohjeessa niitä ei paljon ollu, joten tehtäväksi menee. Teetä (joka alko jo ollakki hävettävän vähissä tässä taloudessa). Kaksi mittanauhaa, niitähän ei ikinä voi olla liikaa. Välipala patukka. Silmukkamerkkejä, joita ei koskaan ole liikaa. Neulottu pääsiäiskoriste ja suklaisia pikkumunia. Tipu koriste roikkuu jo sireenin oksassa, joka oottelee silmuja. Munat pääsee koristamaa pääsiäisruohoa kunhan sen aika ensin koittaa. 

Kirjoneulelapaset

Systeri tuli koulusta yhtenä päivänä ja alotti lauseensa sanoin "osaisitkohan sie tehä sellaset kolmio lapaset". Hetken sitte siinä kyselin, lopulta käskin neidin ottaa kynän kätee ja piirtää. Sieltä sitte alko tulemaa ihan selvät kolmio lapaset. Siinä sitte kovasti kummasteltii että miten en sitä siittä suullisesta selityksestä tuota ideaa päähäni saanu. 

Kyl oli helppo alottaa lapaset kun neiti ite laski ja piirti miulle kaavion. Valkkas langat ja otti puikotki viel esille. Nää oli sellanen työ mitä tein ainoastaa äiteellä ollessa. Ja ei ne sitte kuitenkaa ollu nii hitaat tehä kun olin ensin ajatellu.

Omat peruslapaset kiilapeukalolla, kuvioitu kirjoneuleella

Lanka: 7-veikka ruskea ja kasvivärjättyjä lankoja. 

Puikot: 3

Muuta: silmukoita 12/puikko

Ja SNY kyllä olen pääsiäisihmisiä. Kovasti jo oottelen jos tipuset vois hakea pois piiloistaa. 

Kilparatamatto

Kummipoitsu kun on mummila hoidossa ajellaa paljo autojen kans kilpaa. Ja matossa on sopivasti kuvioita joita pitkin ajellaa. Mutta sitte tuleeki se ongelma, kuvio loppuu ja tie hukkuu alta tulee kolari ja pitää saaha polliisi, paloauto ja ambulanssa paikalle. Siittä se ajatus sitte lähti. Yhessä ettii värikynät ja paperia. Piirrettii ja mietittii.

Sen jälkee alko ankara neulahuovutus, jota jonki aikaa piti jatkaa. Ittiää helpottaaksee päätin sitte ostaa neulaimen jos on viis huopaneulaa kiinni ja työ helpottu kyllä kummasti. Vielä oli eessä vesihuovutus ja kuivatus ennenku kilvanajot voi alkaa.

On parkkipaikkaa ja kukkia

Ja tietenki kyltti pitää olla

Katsomo ja maalisuora 

Vielä kun lisätää palkintopalli ja ite pääosan esittäjä kilparata on kaikki valmista

Kokoa tuli sellanen 70*70 ja autoja radalle mahtuu monta. Hiihtoloma viikolla oli matto kovassa käytössä. Sen puolee tuo koko on hyvä, että sen "piilottaminen" kun ei ajajia ole mummolassa on helppoa. Rullaus ja lelulaatikon päälle oottelema seuraavia kilvanajoja.

Kaikki kilparatamattoo käytetyt esihuopapalat joista yksityiskohat on tehty on jämiä. Samaten vihreä pohja on jämä. Eli näinki mukavan kokosen juttusen sain kaikista jämistä aikaseks. Ja vielä on jämiä jälellä, kyllä on ihme miten noita kaikkia oikeen kertyy kaikki paikat täyteee. Tän vuoden numesinki jämien tuhlaus vuodeks. 

Lisää kukonpojanaskelta, kasvivärjätyistä langoista

Kukonpojanaskel  vimma jatkui edellisten lapasten perää, tosin nää valmistu jo hetki jos toinenki sitte. Mutta vaikka kuinka ottelin ei langanpäät osannu iteksee harrastaa päättelyä. Joten nyt sain vihdoin otettuu neulan kauniisee kätee ja saatella nääki valmiiks.

Malli: kukonpojanaskel lisätty omaa peruslapasee

Lanka: Novitan 7 veikka (kasvivärjätty)

Puikot: 3

Langat on viime syksynä kasvivärjäilty kesäkukilla, kun niitä ei enää jaksanu parvekkeella katella. Tummemman vihree on värjätty koristebataatti eli ibomealla ja vaalempi vihreä keijunmekolla. Mukava käytellä noita oma värjäämiä lankoja pois, niistä tulee ehkä jotenki uniikimman näkösiä tuotoksia kun kaupan valmiiksi värjätyistä. 

Nämä kuuluu myös JyJu-15 saldoon.

Serahviina the dragon

Täällä torpassa on viime aikoina heiluteltu huovutusneulaa hyvin ahekrasti. Ja uusia tuotuksiakin on saatu tehtyä sekä uusia ajatuksia jälleen kerran lisää pyörimään miun pienee päähäni. Aikasemmin en oikee oo innostunu neulahuovutuksesta, toki sitäkin on nuitten isompien seinätekstiilien kokoamisee tarvi. Mutta se sen jälki on ehkä ollu se mikä siinä eniten kiikastaa. Nyt päätin sitte tarttua härkää sarvista ja kokeilla neulailua ilman, että vesihuovutan tuotosta neulailun jälkee. Ja miullehan aukeski ihan uusi maailma. Täällä kun ei aikasemminkaa oo paljo pienistä piperryksistä välitetty ei alotettu nytkää mitää pientä ja yksinkertasta.

Kaikki alko rautalangasta. Jolla loin rungon koko elukalle. Hiukkasen oli mittasuhteet hukassa ja hännästä meinas tulla liian lyhyt. Ja olihan se hiukkasen hankala tehä "eläintä" jota et oo ikinä nähny ja jonka jokainen kehittelee omassa päässään jonkinlaiseks. 

Rautalankojen päälle pyörittelin villa suikaleista jotka leikkelin epäonistuneista pesukonehuovutuksista, vanuttuneista pipoista ym. Niitä sitte laittelin hiukkasen villalangalla kiinni, jotta ne pysy paikallaa.

Lopuksi vaan neulasin, neulasin ja neulasin. Karstavilla on samaa mitä käytin saunahatun pohjana eli virolasita Aade löngin tehtaan villaa. Välillä piti googletella ja katella että miltä pää mahtaa näyttää ja minkälaiset varpaat on. Jalkojen lihaksistoa tehessä käytin apuna hevosen anatomiaa ja sitä miten sen lihakset menee ja miten jalat asettuu. Lopuksi vielä vesihuovutin valmista neulehuopalevyä, vain vähän huovuttelin ei loppuu asti. Ja niistä laikkelin siivet. 

Aikaa meni viikko neulailin kun kerkesin ja näin synty Serahviina the dragon. Korkeutta tuli maasta siivenkärkeen 32 cm ja hänen asuin paikkana on tällä hetkellä kirjahyllyn päällinen. Sieltä on hyvä katella mitä tapahtuu ja mitä seiltä villa kasasta seuraavaksi valmistuu kun neula on taas vallan kovasti viuhunu.