Talven pakkasiin valmistauduttu

Vihdoin sain valmiin huivin kuvattua. Tätä oli niin ihana neuloa ja työ valmistui nopeasti.

Mallina on Keskitys ja suunnittelija Emma karvonen

Lanka on 100 % villaa itse kasvivärjättyä. Työhön tarvittiin kaksi väriä miulla tosin on muutama enemmän. Saman vahvuisessa langassa ei ollu nii paljoa samaa väriä että minulla se olisi onnistunut. Joten käytin usemapaa väriä. Koko huivissa toinen lanka on samaa väriä ja se on vihertävä joka on värjätty kuivatuilla samettijaloilla. Toisen langan väreinä on erisävyisii keltasii, joiden värjäyksee on käytetty koivua, pietaryrtin varsia ja punasipulin kuoria. 

Ehkä ihan hyvä kun olen nyt joitaki keriä kasvivärjättyjä saanu jo tuhottua kun on kattila ollu taas porisemassa ja lisää lankaa on värjäilty. Sekä suunnitelmissa on vielä muutama värjäys kerta. 

Tv- tason uusi elämä

Sillon kun joskus muinoin muutin ekaa omaa kämppä ainokainen huonakalu minkä sinne ostin oli tv- taso. Ja seki oikee mahollisimman yksinkertanen perusmalli mitä jyskistä halvalla löyty. Taso on ollu ahkeras käytös ja kiers miun mukana Kuopiossakin. Tosin yhtä asiaa siinä tasossa ihmeteltii alusta asti. Kun siinä on takaseinässä levy, joka on ihan mukava kun ei näy johtoviidakko kaikille, mutta siin levys on nii pieni reikä ettei skart -johon pää mahtunu siitä läpi. Piti sitte hiukan puukolla koverrella sitä reikää, että sai johon pään mahtumaa reijästä läpi.

Nyt sitte miulla on hiukan isompi ja korkeampi taso, joka sekin on tutuilta saatu. Oli aika keksiä vanhalle tasolle uusi elämä. No aika nopeasti selvis että siitähän tulee kukkapöytä ikkunan eteen. Jossakin vaiheessa tuli sitten villi aajatus jos päällystäis sen vanhoilla aku ankoilla. Aluks meinasin et jos tekis liimaukset decoupage -lakalla. Sitte kun aloi kattelee sen hintoja totesin että pakko on löytyy joku halvempiki vaihtoehto. Jossakin olin joskus lukenu että joku oli liimana käyttäny huonekalulakkaa joten päätin sitä kokeilla. Ei muutakun sukulaisilt kyselee nippua vanhoja akuja ja maalikauppaa hakemaa lakkaa. Sarjakuva ruutujen leikkaminen irti oliki sitte se kaikista aikaa vievein homma.

On kaikkia hahmoja joita niissä lehdis oli. Mustanaamioo ja Hannu Hanhea ei tainu olla yhtää. Mut ehkä mä pärjään ilman niitäkii. Taso on päällystetty päältä ja sisältä. Hyllyn jätin puunvärikseks, jotta se hiukan rauhottaa kokonaisuutta.  

Pinnalle vesin vielä kaksi kierrosta lakkaapäälle, jos vaikka pinta kestäisi paremmin. Nyt sain vihdoin nostettuu kukat pois ruokapöydältä, kun pinta oli varmast kuiva. 

Yksi kukkaviidakon asukki on posliinikukka, tuo on ollu miulla jo viisi vuotta ja se ei ole tehny muutakun kasvattanu aina vaan uusia lehtiä. Joku miulle jo sano että sille on varmaa tapahtun "nupittuminen" (sana jota en oo ikinä aikasemmin kuullu), eli sen pituus kasvu on pysähtyny ja se vaan tuuhenee. Mie oon silti uskonu ja jaksanu uskoo että kyllä se siitä vielä joskus kukkii. No kuukaus sitte näin pienen "liaanin" alun joka oli noin 3 cm pitkä. Kaks viikkoa sitte piti letittaa rautalangasta kehikko liaanille. Ja tällä hetkellä pituutta on noin 40 cm. Ehkö se jo talven aikana kukkii. Äitillä on kuitenki samaa aikaa laitettu lehtipistokas kun tuo ja se on kukkinu jo vissii kolmen vuoden ajan. Siinä sen näkee et kukat ei oo samanlaisii ja kasvaa erilailla eripaikassa. 

Tervetuloa myös uusi lukija =)

Tossukat

Tuttava pyysi jos 50 vuotis lahjaks vois saaha tohvelit. Ja tietysti toive piti toteuttaa, ei muutakun väri toiveita kyselemää. No varsinaista väritoivetta ei ollu joten sain valita värit itse.

Lopulta päädyin oranssiin, johon hiukka laittelin kirjavasta merinovillasta kiehkuroita koristeeksi. Koko on 42-43. Koriste kukat tein novitan 7 veikasta, äiteellä sattu olemaa sopivan värisenä sitä. Itellä ei oikee oranssia sopivaa lankaa löytyny. Napit on katajaa ja paikallisen puunikkarin tekemät. Toinen nappi esittää V kirjainta vaikka hiukan näyttää Y: ltä. Mutta ei anneta pikkuvikojen haitata. Näin tossujen omistaja tietää kumpi kuuluu oikeaan ja kumpi vasempaan jalkaan. Tossujen pohjassa on maitokumiliima joka tekee pohjista kestävämmät ja ei-liukkaat. 

Kamera kiertää

Jokunen viikko sitte meillä kaakonkulmalla kansainvälinen arabihevos näyttely. Ja pakkohan se oli mennä kattomaa minkäslaiselta meininki siellä näytti. Hiukan oli erilaista meno kuin poninäyttelyissä missä oon ollu. Nyt oli kyllä vauhtia hepojen esityksissä. Kateeksi ei käyny esittäjille jotka joutu juoksemaan ihan tosissaan pysyäkseen vauhissa mukana. Tässä muutama kuvanen.

Lisäksi samaa aikaa oli vielä tosin eri paikassa koirien agility kilpailut. Myös sieltä muutama kuvanen

Nyt kun on enemmän kuvaillu jokapuolella ja erilaisia juttuja, alkaa vihdoin aukeamaa tuon kameran erilaiset salat. Ja ei muutakun harjotuksia jatkamaa.  

Elomarkkina kulkue

Meillä on joka syksy ennen kun koulut alkavat perinteiset elomarkkinat ja niiden alkajaisiksi on sitte kulkue. Kulkueeseen voi osallistua paikalliset seurat ja yritykset. Tänä vuonna en ite päässy kulkuetta kattomaa koska olin siinä mukana. Joten pikkusysteri valtuutettii kameran vartee ja ite lähin poneja puunamaa.

Mukana oli siis suomen shettisyhistyksen alajaosto kaakon shettikset ja paikalla kuusi ponia. Oli mukava kokemus ja ponit käyttäyty erinomaisesti. Mukana oli useempaa väriä ja ikäjakauma laaja. Nuorin poni oli kolme ja vanhin 23.

shettis ori Lordi veti joukkoa tukka hulmutun

Seuraavina tuli Geisha ja Pinki selässään kantaen "omistajaana"

oli kirjavat siskokset Hilma ja Hellu

perää piti Elsa, joka ei valitettavast täs nyt näy. 

Lopuks vielä yhteis potretti RUK:n päärakennuksen edessä. 

vasemmalta Lordi, Elsa, Pinki, Geisha, Hellu, Hilma

Sitte vielä vähän muitaki kulkueesee osallistuneita. 

Summan ponnistuksen tanhuujat

Haminan palloilijoiden junioriosastoa

Haminan Hyvät Asukkaat

Haminan pallokissojen junnuosastoa

Polkuauto seuruetta

Haminan teinisirkuksen pellekomppania

Haminan teatteri

s/s Hyöky

Avajaiset

Viime viikko meni aika lailla Kuopiossa. Ensin oli näyttelyn rakennus ja sitte vielä avajaiset siihen päälle. 

Pakkasin kaks huopatyötä pakettiin ja lähin viemää niitä junalla kohti näyttelypaikkaa. Oli juna sen verran täys että työt matkusti käytävällä nojaillen miun tuolin käsinojaa. 

Meillä oli näyttely paikalla onneks ovet auki ja ripustus joukot työn touhussa kun saavuin savoo, joten ei tarvinu tauluja kantaa koko kuopion halki, vaan sain vietyä ne heti omille paikoilleen. 

Torstaina oli sitte avajaiset ja ihmisiäkin ihan mukavasti paikalla. Tosin minulla ei ollu yhtään "omaa" vierasta paikalla. Kotipuolesta kun on hiukan pitkä matka sinne ja arkipäivänä kaikki on kuitenki töissä ja ei olis kerinny sinne mitenkä oikeaa aikaa. Mutta ei se mitään, tuommonen on miulle jo jotenki ihan normaalia ja olen tuollaseen tottunu. 

"Laineet"

"Taivaan ruska"

työt esillä

avajaistunnelmaa

Virkkauksen intoa

Ostin vähän aikaa sitte Molla Milssin Virkkuri kirjan ja olen sen jälkee hurahtanu virkkauksee. Tosin työt mitä teen tällä hetkellä on hiukan isompi töisiä ja tuntuu ettei aikaa ole mihinkään vaikka kotona lusmuilen. Tai no enpä hirmusesti olekotona ollu, on marjojen pakastuskausi parhaimmillaa, joten minun pikkuinen pakastimeni on kohta ääriään myöten täynnä.

Mutta nyt takasin aiheesee. Miulla on makkarissa kyllä ollu valo mut en oikee oo tykänny siitä ja Virkkuri kirjassa oli aivan ihana lamppu virkattu. Joten ei muuta kun kierrätyskeskuksee ja varjostimen etsintää. lopulta löysin ihan mukavan varjostimen ja hintaakaan koko lampulla ei ollu kun 5 euroo. Seuraavaksi sitte oli vuorossa Anttila ja sieltä johtosettiä ostamaan. Kotona sitte mietin että milläs värillä lampun tekisin. Ja kun makkarissa ei oikeen ole mitään yhtä väriä vaan kaikki on värien sekamelskaa otin parvekkeen matosta jääneen esteri -ontelokuteen lopun ja tein sillä. Ja kas kummaa kerranki miulla oli sama lanka tai kude mitä ohjeessakin oli.

Alkajaisiksi hajotin vanhan lampun ja revin varjostimesta irti kaiken päällisen jotta jälelle jäi vaan runko. Joten pääsin alottamaa virkkauksen. Aluksi työ eteni hitaasti ja tuntui hankalalta mutta pikkuhiljaa hommeli helpottui. Sitten kun sain varjostimen virkattua piti ootella hetki jotta sähkömies tuli tekemään omat hommansa.

Tosin oikeaa sähkömietä ei luonain käyny vaan velipoika hoiti homman ja sai vaivan palkaks makkarin vanhan lampun jottei sen ja kämppiksen tarvi enää istua pimeässä. Ja taas kerran oli johot kytketty oikeen kun ei sulaketta palanu.

Ja nyt on miulla vallan ihana lamppu makkarissa ja jo vähän värimaailmaa mihin suuntaa alan makkarin värejä viemään.

Lamppu luo aivan ihant varjot kattoon. Tosin on minulla katseltuna jo hiukan monimutkaisempikin varjostimen pohja mutta en tiedä että saanko sitä itselleni.