Pittäähän täs nyt viel vähä muistella viime vuottaki, kun ei tää uus oo ihan viel kunnol ponnahtanu käyntii. Siinä olis nyt noita kasvivärjättyjä 100 % villaa olevii lankoja. Valmiina kerittyinä ja oottamas josko niistä joskus ehtis tehäkki jotaa.
Tästä piirroksesta mie oon kyl tosi ylpee. Aikasemmin en oo kauheest heposii sotkenu mun koulutöihin mut piirroksee halusin semmosen tuoda tai luoda ihan miten nyt haluaa ajatella. Tarkotuksena oli hakee lapsenomasta ja leikkisää kuvaa. Josta näkyis samalla vapaus ja villeys. En tiiä oonko ihan onnistunu siinä mut ite oon tyytyväinen loputuloksee ni sehä on vissii tärkeint.
Ja lopuks kuvaa mun kässäkorista, joka tulee jo pahasti yli äyräitten. Kovaa vauhtia oon yrittäny saada sitä vajaannutettuu, että pääsisin alottamaa jo uutta työtä johon on jo langatki ostettu. Tai no kahtee seuraavan työhän. Päätin tän vuoden alust et pidän kirjaa siitä millasii lankoi ostan ja kui paljo. Sekä mihin niit kulutan ja minkä verrana. Saa nähhä kui äijän käy.
Tänään alko sitte koulus uus jakso. Jotenki se ei ainakaa viel oikee tuntun mukavalt mut eiköhän se siitä. Mut valinnainen on ainaki kivaa, miul on lasimuotoilun perusteet ja pääsee kokeilee erilaisii lasin työstö tapoja. Mutta siirä sitte lisää kun on jotaa kerrottavaa.
Tää kuluva vuos alko aika erilaisi tunnelmis kun edellinen. Vuos 2010 vaihtu rauhallisis maalaismaisemis tosin meno ei ihan koko aikaa ollu rauhallist ja nyt vieteltii varsinainen kaupunki juhla. Rakettei ampuiltii kerrostalon kulmalt ja tietenki torilta. Ja autol tuli gruisailtuu enemmän ku tarpeeks (en vaa tiiä voiko autol ajost saaha ikinä tarpeeks, varsinkaa kun ei iten tartten maksaa bensoi). Eikä seurassakaa sit loppujen lopuks ollu mitää vikaa kun saatii vanhat kaunat sovittuu alta pois.
Sit hypätää vähä miul pään sisää, kun on ollu hyvin taas aikaa lomal miettii elämän suurii kysymyksii ja osaa saan vastauksen torstaina (toivottavasti). Toisaalt sit taas mietin miten toinen ihminen voi saada jonku pään pyörälle vaik ei oo ikinä ees sitä nähny? Jos marraskuust asti on mesetelty ni koska se loppuu, vai loppuuko se? Miks mie en voi olla sellain tyyppii mikä heittäytyy täysil vaa mukaa asioihin ja antaa asian olla kun se on menny ohi, vaa pitää morkkistella seuraavan päivän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja jätit puumerkkisi!